Mieheni ei voi kuitenkaan hoitaa kaikkea puolestani, vaan esimerkiksi lääkäriin on mentävä henkilökohtaisesti. Tämän vuoden aikana on kuitenkin käynyt muutaman kerran niin, että jalkani ovat kerta kaikkiaan vain lakanneet kantamasta ja on ollut pakko tulla taksilla kotiin.
Mutta kun pääsen joskus käymään maaseudun hiljaisuudessa, olen heti kuin toinen ihminen ja jaksan harrastaa jopa liikuntaa. Maallakaan en pysty silti elämään niin sanottua normaalia elämää, koska vuorokausirytmini muut- tui 25-tuntiseksi lopetettuani vuosikausia kestäneen jo aikaa sitten tehonsa menettäneiden unilääkkeiden käytön. Elimistöni ei kai pysty enää tahdistumaan ilman jokailtaista kemiallista aikamerkkiä. Sairastan myös hypersomniaa eli liikaunisuutta.
Vaikka nykyhetki onkin lähes pelkkää piinaa, tulevaisuuskin pelottaa. Olen yrittänyt jo useiden vuosien ajan löytää asuntoa maalta, koska en haluaisi viettää enää vihanneksen elämää. Uutta kotia vain ei ole löytynyt.
..jatkuu
Autismi- ja Aspergerliiton Ikääntyminen autismin kirjolla -projekti on koonnut yksien kansien väliin kaksikymmentäyksi pienoismuistelmaa Minun tarinani - kertomuksia autismin kirjolta, joissa kerrotaan, millaista on ollut elää Aspergerin oireyhtymän kanssa. Tarinat ovat eri ikäisten autismin kirjon ihmisten tai heidän omaistensa kirjoittamia ja kirja on kuvitettu kuvataiteilija Tuuli Aution vesiväritöillä. Kirjan voi tilata itselleen tai edustamalleen organisaatiolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti