Hermot pinnassa

Luin Aspergerin syndroomasta joskus 1990-luvulla Helsingin Sanomista. Ajattelin, että tuohan kuulostaa aivan minulta, kunnes jutussa väitettiin, etteivät AS-henkilöt tunne empatiaa. Silloin ajattelin, ettei minulla voikaan olla kyseistä syndroomaa, koska olen ollut aina jopa muita ihmisiä empaattisempi.

Seuraavan kerran kuulin Aspergerin syndroomasta vasta kymmenen vuoden kuluttua, kun eräs ystäväni kertoi pitävänsä todennäköisenä, että minulla on se. Olin ehtinyt jo unohtaa lehdessä esitetyn väitteen AS-ihmisten empatiakyvyttömyydestä, joten pidin ystäväni ehdottamaa diagnoosia oikeana. Myöhemmin sain kuulla, ettei AS-ihmisten kyky tuntea empatiaa poikkeakaan normaalista.

Oli äärimmäisen helpottavaa saada selitys sekä koko ikäni jatkuneisiin terveysongelmiini että lukemattomiin muihin asioihin, jotka olivat vaivanneet minua vuosikymmeniä. Hakeuduin tutkimuksiin ja sain diagnoosin.

..jatkuu

Autismi- ja Aspergerliiton Ikääntyminen autismin kirjolla -projekti on koonnut yksien kansien väliin kaksikymmentäyksi pienoismuistelmaa Minun tarinani - kertomuksia autismin kirjolta, joissa kerrotaan, millaista on ollut elää Aspergerin oireyhtymän kanssa. Tarinat ovat eri ikäisten autismin kirjon ihmisten tai heidän omaistensa kirjoittamia ja kirja on kuvitettu kuvataiteilija Tuuli Aution vesiväritöillä. Kirjan voi tilata itselleen tai edustamalleen organisaatiolle.