Sibeliuksen autistinen elämänkaari

Vuonna 2015 vietetään kansallissäveltäjä Jean Sibeliuksen 150 -juhlavuotta. Uusi nouseva kansakunta tarvitsi kansallissäveltäjää - kukapa olisi ollut sopivampi kuin Sibelius. Sibeliukseen on yhdistetty myös luova hulluus. Olemme siis - luovuuden lähteillä. 

Nykyään kiinnostaa autismikirjon ihmisten elämänkaari. Sibeliusta ja hänen perhettään on tallennettu valokuvin, filminille, maalauksin ja elämänkerroin. Hänen eämänsä on tyypillinen autistisen ihmisen tarina oudosta lapsesta oudoksi vanhukseksi. Voidaan päätellä, että Autismia esiintyi myös hänen perheessään.

Ennenkuin hulluuden lajeja ei ollut lääketieteellisesti määritelty monet taiteilijat yhdistettiin luovaan hulluuteen. Kuinka monet merkittävät taiteilijat olivatkaan aika ajoin masennuksen vallassa, kun odotettuja heiltä suurtöitä ei vaan ilmestynyt.

Masennusta ei sinänsä enää pidetä sairautena, vaan stressin ilmentymänä. Kun sressi painaa päälle - masennus antaa keholle mahdollisuuden lepoon ja palautumiseen. Sibeliuksen, kuten monen muunkin autistisen neron luova kausi oli rajallinen.

Sibelius näki musiikin väreissä. Tätä ominaisuutta kutsutaan synestiaksi. Tämä kyky on ominaista autistisille ihmisille.

Sibeliuksella oli kiihkeät luovat kaudet, jonka jälkeen uutta tuotantoa ei enää syntynyt. Sibelus muuttui ylikriittiseksi ja poltti viimeisimmät tuotoksensa. Myös Sibeliuksen aikalaisen Albert Einsteinin luova kausi osui muutamalle kiihkeälle luovalle vuodelle, jolloin hän kehitteli tärkeimmät teoriansa kuten suhteellisuusteoriansa.

Säveltäjämestarin pimeää puolta on vain vähän valaistu. Hänestä ja hänen perheestään haluttiin tehdä malliperhe kansalle. Sibeliuksen suvussa kiertää tarina, jonka mukaan eräällä hän lapsistaan oli autismin kaltaisia oireita. Kerrotaan, että Ainolassa olisi ollut huone, jossa tätä lasta olisi piilotettu vierailta ja kävijöiltä. Aisia on niin tarkkaan varjeltu salaisuus, ettei sitä löydy elämänkerroista. 

Sibeliuksen viimeisiä vuosia yksinäisenä tairteilijanerona on tallennettu filmille. Filmiklipeissä näkee, kuinka elokuva ei kerro ihmisestä, vaan elokuvaajan luomasta nerosta, joka valteaa yksin Ainolan ympäristössä. Hyvin autistinen elokuva. Sibeliuksen autismista ei vieläkään haluta kertoa suoraan yleisölle. Kannattaa tutustua monipuolisiin alkuperäismateriaaleihin Atenumin näyttelyssä ja tehdä omat johtopäätelmänsä.

Sibeliuksen sinfonioiden kaari 1899 - 1924 

Kuudes sinfonia (1923): "Lumityyppien kirjo"
"Ainolassa käyminen auttoi minua eniten juuri kuudennen sinfonian ymmärtämisessä. Rakennus oli tavallaan kuin vankila, mutta sen ympäristössä havaitsin siirtymät valosta äkilliseen pimeyteen ja vesivärien kaikki sävyt, lumityyppien ja valkoisen koko värikirjon."

HS 3.2.2015 Sibeliuksen sinfoniat Sir Simon Ratytlen sanoin