Autistinen narratiivi tekee tylsyydestä jännittävää

Autismin tarinat kukoistavat näyttämöllä, radiossa, TV:ssä, elokuvissa ja ennenkaikkia Internetissä. Tekstiviestit on ideaalinen viestintätapa monelle autistiselle. Vaikka pysyisimme painotuotteissa, löytyy valtava määrä muitakin tarinoita, kuin elämänkertoja, joita sinänsä on jo erittäin paljon. Esimerkiksi Donna Williams on kirjoittanut kaksi elämänkertaa ja muita teoksia. Tämän lisäksi on paljon vanhempien kirjoittamia elämänkerrallisia teoksia.

Autismin tarinoista suosituin on fiktio. Haddonin (2003) Yöllisen koiran merkillinen tapaus on vain kirjavuoren huippu. Kirja-arviossaan Charlotte Moore kirjoitti, että ‘Autistiset ihmiset eivät ole helppo haaste kirjailijalle. Heidän kiinnostuksen kohteensa on määrätty, heidän kokemusmaailmansa staattista, heidän vuorovaikutuksensa muiden kanssa rajallista.’ (Moore 2003.) Tätä määritelmää voisin soveltaa näin: Georgeja Sam olivat laihoja poikia, joista oli määrä kasvaa laihoja miehiä. Tämä ei ole millään tavoin tarkoitettu kritiikiksi heidän kasvattajilleen; sen sijaan tämän tulisi palvella todellisuuden mittarina.

Vuosi Mooren arvioinnin jälkeen, Haddon (2004) hyväksyi arvion sellaisenaan, mutta iroonisesti käänsi luomansa näkemyksen autismista ylösalaisin. Hänen selityksessään autistisen ihmisen elämää on niin tylsää, että jäljitteli Jane Austenin tapaa tehdä tylsien ihmisten elämästä jännittävää. Näin hän kääntää aiemmat käsitykset ylösalaisin. Hän ei silloin voinut tietää hämmästyttävästä kirjallisuuden tutkimusgenren, kehittymässä olevasta retroaktiivisesta autismigenren alaryhmästä. Ei sen vähempää vähempää kuin yhdeksän henkilöä teoksessa Ylpeys ja ennakkoluulot on jälkikäteen diagnosoitu kärsivän Aspergerista tai korkeatasoisesta autismista sen ylpeä päähenkilö Darcy mukaan lukien (Bottomer 2007).

Hacking I. (2009) Autistic autobiography Philos Trans R Soc Lond B Biol Sci. May 27, 2009; 364(1522): 1467–1473. 

Kirjallisuutta

Bottomer P.F. (2007) So odd a mixture: along the autistic spectrum. ‘Pride and Prejudice’. Jessica Kingsley London, UK
Draaisma D. (2008) Who owns Asperger's syndrome?. Sartoniana. 21,23–48.
Haddon M. (2003) The curious incident of the dog in the night-time. Jonathan Cape London, UK:Jonathan Cape
Moore, C. (2003) Just the facts, ma'am, Review of Haddon. The Guardian, 24.5.2003.
Moore C. (2004) George and Sam: two boys, one family, and autism. Viking, London, UK
McGeer, V. 2001. ‘‘Psycho-practice, Psycho-theory and the Con- trastive Case of Autism.’’ Journal of Consciousness Studies 8, nos. 5–7:109–32.
McGeer, V (2009)The Thought and Talk of Individuals with Autism: Reflections on Ian Hacking. Paper in Metaphilosophy LLC and Blackwell Publishing Ltd. http://www.princeton.edu/~vmcgeer/papers/McGeer2009Metaphil.pdf
Williams D. Nobody nowhere: the extraordinary autobiography of an autistic. In Times Books 1992 New York, NY:Times Books

Williams D. Somebody somewhere: breaking free from the world of autism. In Times Books 1994 New York, NY:Times Books
Williams D. The Jumbled Jigsaw: an insider's approach to the treatment of autistic spectrum ‘Fruit Salads’. In Jessica Kingsley 2005 London, UK:Jessica Kingsley