Hulluuden leima

… Suhtautuminen uusiin hengenilmiöihin sosiaalisella tasolla on mielenkiintoista. Hulluuden leimalla ei selvitä. Koska uuden luominen kuitenkin pohjautuu yleisinhimillisiin ja yhteisiin tarpeisiin, saa se väkisin myös vastakaikua ja ymmärrystä. Keskustelua ja kommunikaatiota syntyy vähitellen. 

Tässä vaiheessa sitten yhteisössä vallitsevat tajunnan ja vallan mekanismit alkavat toimia. Kun uusia ilmiöitä ei enää pystytäkään leimaamaan mitättömiksi ja torjumaan, ne yritetään selittää ”sisään” olemassa oleviin järjestelmiin. Tapahtuu eräänlainen ”näennäisadoptointi”.

Uskotaan, että kun uusille ilmiöille pystytään antamaan jämäkkä sanallinen selitys, niihin saadaan ote ja ne ovat hallinnassa! Kun entinen kaava ei riitä, tehdään tilalle tai rinnalle uusi, ja niin taas käsitetään – ymmärretään, eikä uusi sillä tavalla ”kiusaa”.

Ilkka Juhani Takalo-Eskola (1990) Hulluuden ulottuvuuksia ja viisauden tunteen riittämättömyydestä
Julkaistu kirjassa Hullun kirjoissa. Näkökulmia suomalaiseen kylähulluuteen. Toimittaneet Pekka Laaksonen, Ulla Piela ja Pirkko Lahti. SKS, Helsinki 1990