.jpg)
Ihmisen mahdollisesta kloonauksesta–siis suvun jatkamisesta samalla genomilla–noussut eettinen keskustelu ei tietenkään ole tarpeeton, päinvastoin.
Geenitekniikkaa on pelolla ajateltu käytettävän myös eugeenisiin tarkoituksiin niin, että sen avulla ryhdyttäisiin luomaan jonkinlaista uljasta uutta ihmistä Aldous Huxleyn ja muiden tunnettujen utopiaromaanien malliin.
Tuntuu siltä kuin geenitekniikan pelkokin kumpuaisi ylenmääräisestä genetismistä. Näistä asioista puhuttaessa muistutetaan kyllä tavan takaa siitä, että ihminen on muutakin kuin geeninsä, että genomi on vain tietynlainen ohjeisto ja että ihmisen ydin on hänen yksilöllinen persoonansa, jonka rakentumisessa genomi on vain yhtenä tekijänä muiden joukossa.
Tämän kaiken tulisi olla muistuttamattakin selvää. Muuten alamme kysyä, kummat ovat tärkeämpiä, ihmiset vai heidän geeninsä. Jos vastauksena on ihmiset itse, on etiikankin oltava ihmisten eikä geenien etiikkaa, ja samalla kun perinnöllisyystieteelle on annettava se arvo, joka sille kuuluu. Vastuun maailmasta ottavat ihmiset eivätkä lykkää sitä genomeilleen. Viimeisellä tuomiolla, kuvaannollisesti sanoen, olemme kuitenkin me, eivät kromosomit eivätkä geenit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti