Lapset ovat erilaisia ja perheemme ja lapsemme ovat erilaisia. Jotain yhteistä voi olla lastemme kohtaloista. Tai sitten ei. Muistan vain aikaa kun serkku ei viihtynyt koulussa (2. luokalla) ja opettajan seurassa. Jouduimme käymään koulupsykologin juttusilla ja sittemmin sairaalan avo-osastolla pitkät ajat.
Kaupunki ei ollut hyvä elinympäristö lapselle. Hänhän olisi halunnutnvaikka mummolaan mieluummin kuin jäädä kaupunkiin, mutta maalaispitäjä oli hänelle tosi ihanteellinen paikka. Paikka, jonka tuntee todella omakseen. Siis yksi todellinen syy muuttaa pois kaupungista. Tuntuu siltä, että poikamme haluasi jopa jäädä tänne, vaikka hän on jo lukiossa. Hänelle täytyy todella tyrkyttää mahdollisia tietoja muista mahdollisita olinpaikoista maailmassa.
Aspergerin syndromaan liittyy sekin, että murrosiän pitäisi olla vaikea. Niin minä katsoin, että sehän meni ihan mukavasti... Mutta nyt se vasta tuntuu alkavan. Tai onhan se poika äitiään kiusannut jo pitkään, mutta nyt se kiusaa jo minuakin. Ja koko perhettä. Yrittää olla pomo. Tai kyllä hän tietää, että isä on pomo, mutta sitä harmittaa se, ettei isä jaksa läksyttää muita kaikista pikkuasioista niin kuin pitäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti