Koulukoti oli tuholaitos

Valtio esittää anteeksipyynnön kaikille niille, joita on kohdeltu kaltoin ja jotka ovat kokeneet epäkohtia lastensuojelun sijaishuollossa.

Se oli tuholaitos, sanoo YLE:N haastattelema koulukotiin lapsena joutunut 65-vuotias Heino Saaristo. Valtion anteeksipyyntö tarkoittaa hänelle, että häpeä ei ollutkaan oma.

Saaristo oli 12-vuotias, kun hänet ja hänen kolme veljeään lähetettiin koulukotiin. Laitos sijaitsi Muhoksella, noin 400 kilometrin päässä kotoa. Syynä oli se, että joku veljeksistä oli aina silloin tällöin jäänyt pois koulusta.

Saaristo oli laitoksessa noin vuoden. Sekin oli hänen mielestään ihan liian paljon. Siellä oli laitokset täynnä samanlaista porukkaa kuin me. Suurin osa oli pelkästään huonoista kotioloista kotoisin.

Saariston mukaan koulukoti oli nuorelle pojalle karu ympäristö. Se ei ollut mikään koulukoti, se "koti" pitää jättää kokonaan pois niistä asioista. Se oli tuholaitos. Me emme olleet ihmisiä enää siinä vaiheessa, kun laitoksen ovet suljettiin. Me olimme vankeja ja teimme pakkotyötä. Siis lapsiorjuutta.

Tuleva anteeksipyyntö on Saaristolle tärkeä asia. Se merkitsee sitä, että häpeä ei ollutkaan oma. Se vapauttaa siitä tunteesta. Se onkin tavallaan valtion ja sen järjestelmän häpeä.

Pernasaaren koulukodin suljetun puolen alakerrassa oli sementtivalimo, jossa lapset työskentelivät HS 27.10.2013, YLE 20.8.2016