Neuvostoliittolainen lastenpsykiatrian tohtori Grunja Suhareva kuvasi vuonna 1925 venäjäksi julkaistussa tutkimuksessaan oireyhtymän.
Vuonna
1926 Suharevan tutkimus julkaistiin saksankielisessä lääketieteellisessä
julkaisussa ja siitä tuli ensimmäinen Aspergerin oireyhtymää käsittelevä
kansainvälisesti vertaisarvioitu tieteellinen artikkeli.
Suharevan tutkimus oli kuuden poikalapsen tapaustutkimus, jossa hän kutsui oireyhtymää skitsoidiseksi psykopatiaksi.
Psykopatialla tarkoitettiin aiemmin perinnöllisiä luonteen- ja
käyttäytymisen piirteitä, joista oli haittaa henkilölle itselleen ja
jotka johtivat sosiaalisiin konflikteihin.
Skitsoidinen puolestaan
viittasi eristäytyvään
persoonallisuuteen. Skitsoidisen psykopatian tunnusmerkkejä olivat muun
muassa hentorakenteisuus, motorinen kömpelyys, ilmeettömyys,
puhemelodian monotonisuus tai jokin muu puheilmaisun erikoisuus,
taipumus pysytellä sivussa muiden lasten leikeistä ja oman rauhan
kaipuu, haluttomuus jättää aloitettua tekemistä kesken, vaikeus sopeutua
muutoksiin sekä taipumus pakko-oireisiin.
Suhareva mainitsi
artikkelissaan myös taipumuksen pohdiskella asioita sekä ajatella
abstraktisti ja skemaattisesti. Jälkimmäinen tarkoittaa loogis-luokittelevaa ajattelutapaa eli itsenäistä teoreettista ajattelua.
Colin Müller: Hans Asperger – selbst ein “Asperger”? 28.6.2006.Manouilenko I, Bejerot S (2015). "Sukhareva-Prior to Asperger and Kanner". Nord J Psychiatry 69: 1–4. doi:10.3109/08039488.2015.1005022. PMID 25826582.
Nieminen-von Wendt, Taina: On the origins and diagnosis of asperger syndrome: a clinical, neuroimaging and genetic study. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, 2004. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
G. E. Ssucharewa 1926: Die schizoiden Psychopathien im Kindesalter. Monatsschrift für Psychiatrie und Neurologie 60:235–261.
Wkimedia commons ja Wikimedia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti