Tutkijat havaitsivat, että Etelä-Amerikan viidakoissa elävän Machiguenga-kulttuurin parissa oikeudenmukaisuuden käsite oli kovin erilainen kuin keskimääräinen yhdysvaltalainen.
Testausvälineenä käytetyssä pelissä ensimmäinen pelaaja tarjosi aina paljon vähemmän rahaa tuntemattomalle. Rahan vastaanottaja harvoin kieltäytyi edes pienimmästä mahdollisesta rahamäärästä. "Se vain tuntui paikallisista asukkaista niin naurettavalta, että voisit hylätä tarjouksen ilmaisesta rahasta", totesi tutkija. "Ihmiset vain eivät ymmärrä, miksi kukaan uhraa rahaa rangaistakseen sitä, jolla oli onnea saada pelata toista roolia pelissä."
Testausvälineenä käytetyssä pelissä ensimmäinen pelaaja tarjosi aina paljon vähemmän rahaa tuntemattomalle. Rahan vastaanottaja harvoin kieltäytyi edes pienimmästä mahdollisesta rahamäärästä. "Se vain tuntui paikallisista asukkaista niin naurettavalta, että voisit hylätä tarjouksen ilmaisesta rahasta", totesi tutkija. "Ihmiset vain eivät ymmärrä, miksi kukaan uhraa rahaa rangaistakseen sitä, jolla oli onnea saada pelata toista roolia pelissä."
Näiden odottamattomien tuloksien mahdolliset vaikutukset olivat pian ilmeisiä tutkijalle. Hän tiesi, että suuri määrä yhteiskuntatieteissä - erityisesti taloustieteen ja psykologian tieteellistä kirjallisuutta perusteltiin “ultimatum game”-pelin havainnoilla, jotka oli tehty länsimaissa.
Oli implisiittinen oletus, jonka mukaan pelissä osoitettu käyttäytyminen on yhteisiä kaikille ihmisille, siitä huolimatta että koehenkilöt olivat lähes aina länsimaista. Tutkija ymmärsi, että Machiguenga tulokset merkitsivät, että vastaavia eroja voitaisiin mitata myös muissa väestöryhmissä, jolloin oikeudenmukaisuuskäsitteen yleispätevyyden olisi riitauttaa.
Oli implisiittinen oletus, jonka mukaan pelissä osoitettu käyttäytyminen on yhteisiä kaikille ihmisille, siitä huolimatta että koehenkilöt olivat lähes aina länsimaista. Tutkija ymmärsi, että Machiguenga tulokset merkitsivät, että vastaavia eroja voitaisiin mitata myös muissa väestöryhmissä, jolloin oikeudenmukaisuuskäsitteen yleispätevyyden olisi riitauttaa.
Tutkija oli ajatellut hän olisi lisäämässä vain pientä haaraa vakiintuneen tiedon puuhun. Kävi ilmi, hän oli sahaamassa itse runkoa. Hän alkoi miettiä: Mitä muita totuuksia sisältyykään "ihmisluonto-käsitteeseen" yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa, joita pitäisi tarkastella uudelleen, ennen kuin tehdään pitkälle vietyjä olettamuksia eri väestöryhmien käyttäytymistä?
Lähde:
Lähde:
Ethan Waters 25 helmikuu 2013, Pacific Standard Magazine
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti