Autismikirjon perhe

Meillä ei vanhemmat ole olleet kylmiä. Molemmilla on ollut autistisia ominaisuuksia. On ollut yrittäjä-perhe. 

Omillaan on haluttu pärjätä. Eivät ole naapureita tai sukulaisia kaivanneet - me lapset enemmänkin. Äiti rankaisi meitä lapsia mykkäkoululla, jos olimme tuhmia. Isä käytti remmiä. Kumpi tuntui paremmalta? No remmi jätti jäljen perseeseen - mykkäkoulu sieluun. Äiti ei osannut näyttää tunteitaan. Isä sitäkin "selvemmin". Kumpikaan ei hallinnut tilannetta puhumalla. Isä nojautui papin neuvoon: "ken vitsaa säästää se lastaan vihaa". Äiti autistiseen malliin, joka oli tuttu omasta kodistaan.

Ennen asenne meidän lasten asenne vanhempiimme oli tuomitseva. Nyt kun omien lasten myötä olemme ymmärtäneet autimin osuuden suvun kirouksessa - olemme paremmin ymmärtäneet omaa lapsuuttamme ja vanhempiemme toimintatapoja. Henkistä tai fyysistä väkivaltaa ei ole tarvinnut käyttää. Selvitämme asiat ihan neuvottelemalla ja sopimalla etukäteen, mitä kukikin tekee.

Olemme nyt tajunneet, että autistisella perheellä on oma kulttuurinsa ja kielensä, jolla ymmärrämme toisiamme. On todella mukavaa elellä toistemme parissa isossa perheessä, kun ymmärrämme toisiamme nyt ihan sanattomasti. Jälkeenpäin ajatellen autistinen kulttuuri vallitsi myös lapsuuden kodissani, mutta silloin sitä hävettiin se pyrittiin kieltämään. Huomaamme yhteisen kulttuurin ja kielen, kun serkukset tapaavat toisiaan.