.jpg)
Toisen ihmisen silmien ja katsesuunnan havaitseminen Verrattuna muiden kädellislajien silmiin ihmissilmä on ainutlaatuinen rakenteeltaan ja ulkonäöltään.
Ihmisellä silmän kovakalvossa ei ole lainkaan väripigmenttiä silmänvalkuaisen osuus silmäaukon koosta on suurempi kuin millään muulla kädellislajilla ja silmäaukon muoto on vaakasuorassa tasossa venynyt (soikeampi). Näiden ominaisuuksien vuoksi tummansävyinen värikalvo erottuu selvästi vasten silmänvalkuaista ja helpottaa katsesuunnan havaitsemista.
Tämä on mahdollistanut katsesuunnan käyttämisen biologisesti ja sosiaalisesti tärkeänä signaalina. Tärkein etu toisen ihmisen katsesuunnan havaitsemisesta on se, että katsesuunnan perusteella on mahdollista päätellä, minne toisen huomio (tarkan näkemisen alue) on kohdistunut, minuun vai jonnekin muualle ympäristössä.
Ihmiskasvot vetävät jo vastasyntyneen vauvan tarkkaavaisuuden puoleensa ja erityisesti silmät kiinnostavat. Vastasyntyneet katselevat kasvokuvia, joissa silmät ovat auki, pidempään kuin silmät kiinni olevien kuvia, ja he myös katsovat pidempään ja useammin kasvokuvia, joissa katse on suoraan eikä sivulle suuntautunut.
Ensimmäisen elinvuotensa aikana lapsi oppii, että muiden katsesuunta sisältää tärkeää informaatiota, ja hän oppii käyttämään omaa katsettaan lähestyäkseen tai vetäytyäkseen toisesta ihmisestä. Tällä tapaa pikkulapsi oppii säätelemään sisäistä tilaansa ja tunteitaan. Katsekontaktin ottaminen on yhteydessä sosiaalisten taitojen tasoon. Vauvat, jotka välttelevät katsekontaktia kahden kuukauden iässä, tarvitsevat enemmän aikaa vuorovaikutuksen solmimiseen kahden vuoden iässä.
Kobayashi H, Kohshima S. Unique morphology of the human eye and its adaptive meaning: Comparative studies on external morphology of the primate eye. J Hum Evol 2001;40:419–35.
Batki A, Baron-Cohen S, Wheelwright S, Connellan J, Ahluwalia J. Is there an innate gaze module? Evidence from human neonates. Infant Behav Dev 2000;23:223–9.
Farroni T, Csibra G, Simion F, Johnson MH. Eye contact detection in humans from birth. Proc Natl Acad Sci 2002;99:9602–5.
Keller H, Zach U. Developmental consequences of early eye contact behaviour. Acta Paedopsychiatr 1993;56:31–6.
Lähde:
Kasvot, katse ja autismi, Katsausartikkeli, Suomen Lääkärilehti 8/2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti