Katseen käytöstä vuorovaikutustaitojen oppimiseen

Autistisen käyttäytymisen riskin tunnistaminen mahdollisimman varhain mahdollistaa varhaisen kasvojen tulkintaan suuntautuvan kuntoutuksen ja katsekäyttäytymisen tukemisen.

Vanhempien ensimmäinen huoli autistisesta lapsesta ajoittuu yleensä siihen, kun lapsi on 1–1,5-vuotias. Autismi diagnosoidaan kuitenkin yleisimmin vasta, kun lapsi on 3–4-vuotias . Osalle autistisista lapsista on voinut tähän mennessä kuitenkin jo kehittyä tapa olla ottamatta katsekontaktia.. Vanhempia voidaan ohjata käyttämään katsettaan lapsensa vuorovaikutusaloitteiden kannustamiseen ja omien reaktioidensa tehostamiseen.

Tämä ohjaus on kuitenkin nähtävä osana laajempaa vuorovaikutuskäyttäytymisen tukemista. Katsekontaktin vaikutus affektiivis-motivationaalisiin reaktioihin. Autistisille ja vertailuryhmän tavanomaisesti kehittyneille lapsille esitettiin tietokoneen kuvaruudulla kasvokuvia, joissa silmät olivat auki tai kiinni.

Tulokset osoittavat, että vertailuryhmässä suoran katseen näkeminen sai aikaan merkitsevästi voimakkaampaa lähestymismotivaatioon liittyvää aivoaktiviteettia suljettujen silmien näkemiseen verrattuna. Autististen lasten ryhmässä katseella ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta.

GSR-mittausten tulokset osoittivat, että autististen lasten ryhmässä suora katse sai aikaan voimakkaamman autonomisen virittymisen kuin kasvot, jossa silmät ovat kiinni. Vertailuryhmässä suora katse ei korostanut virittymistä kasvoihin. Autistiset henkilöt tunnistavat henkilöllisyyden kasvoista tavallista heikommin.  

 

Green J, Charman T, McCona- chie H ym. Parent-mediated communication-focused treatment in children with autism (PACT): a randomised controlled trial. Lancet 2010;375:2152–60.

Baird G, Charman T, Cox A ym. Screening and surveillance for autism and pervasive develop- mental disorders. Arch Dis Child 2001;84:468–75.

Lähde: Kasvot, katse ja autismi, Katsausartikkeli, Suomen Lääkärilehti 8/2013