Masennus kulttuuri-ilmiönä

Valtiotieteen tohtori Jukka Tontti on tutkinut masennusta yhteiskunnallisena ilmiönä. Hänen mukaansa masennus ilmenee erilaisissa kulttuureissa eri muodoissa. Yksilöllistä menestystä arvostavissa teollistuneissa yhteiskunnissa masennusta pidetään kansantautina, kun taas yhteisöllisissä kulttuureissa mm Afrikassa masennus on usein vaikeasti tunnistettavissa.

Yksilöllisyyttä korostavissa yhteiskunnissa jokainen on vastuussa omista tekemisistään, myös epäonnistumisistaan. On jatkuva paine selvityä ihmissuhteiden, työn, omien pyrkimysten ja tarpeiden, tunteiden, lapsuuden ja kanssaihmisten asettamien odotusten ristivedosta niin, että pärjäisi, tuottaisi ja kehittyisi – menisi koko ajan eteenpäin, toteaa Tontti Lääkärilehdessä 27.11.2009 no. 48. Kun sitten odotukset eivät toteudu, tulee halu vetäytyä, hakea omaa aikaa ja pysähtyä. Kun tähän ei ole mahdollisuutta, ihminen masentuu.

Masennus on Tontin mukaan luonnollinen selviytymiskeino. Masennukseen liittyy aina pysähtyminen ja elämän merkityksen pohtiminen. Masennus sinänsä ei ole sairaus, vaikka vaikeaan masennukseen liittyy diagnoosi, lääkitys ja terapia. Masennus on paljon monimuotoisempi, kuin se yleensä ymmärretään. Masennus on etenkin tätä aikaa kuvaava oire, joka saa kasvuvoimaa siitä, että maailma ja yksilö ottavat entistä kovemmin mittaa toisistaan. Masennuksen kulttuurillisten ulottuvuuksien ymmärtäminen voi auttaa sekä masentunutta, että hänen hoitotahoaan viemään potilassuhdetta eteenpäin.

Kaikki eivät omaa masennustaan tiedosta, vaikka huomaamattaan hoitavat masennuksensa oireita arkirutiineillaan. Tontti jakaa masennuksen tehokkaan itsehoidon kolmeen ”reseptiin” : rutiinit ja raataminen, irti arjesta ja työstäminen, yhdessäolo ja avautuminen. Jos itsehoito ei onnista, hakeudutaan ammattiauttajalle.Rutiinit ja raataminen perustuu haluun pysyä masentuneenakin tutussa ja turvallisessa päivärytmissä. Omien asioiden ja arjen asioiden hoitaminen pitää elämän tasapainossa. Tämä tarkoittaa, että herää säännöllisesti aamulla, käy päivällä opiskelemassa, töissä tai harrastuksissa ja illalla rojahtaa nojatuoliin.

Masennuksesta toipuminen alkaa siitä, että henkilö ymmärtää tilansa ja oppii työstämään masennustaan. Tajuaa, että masennus menee ohi aikanaan ja hallitsee arjen keinot joilla hoitaa masennustaan. Tähän voi auttaa arjesta irtautuminen, lemmikit, harrastukset, yhdessäolo ja ystävälleen avautuminen. Täytyy antaa itselleen aikaa, mutta tärkeinä on verkostot, niin ettei jää kokonaan yksin. Masentunut tarvitsee kannustavaa, ymmärtäväistä ihmistä, joka jaksaaa kuunnella ja jakaa kokemuksiaan, ihmistä jonka olkapäähän nojata, jonkun joka voi varovasti neuvoa ja ottaa kantaa. Lohdullista voi olla todeta, että toisellakin asiat saattaa olla heikosti.

Lääkityksen vuoro on, kun kolme itsehoitoreseptiä on käyty tuloksettomina läpi. Vaikka masentunut luottaa lääkäriin, on hän kuitenkin itse omien oireittensa paras asiantuntija. Hän on se, joka kokee lääkityksen tai terapian tehon, ja antaa hoidon onnistumisesta palautetta. Hyvä lääkäri kuuntelee potilastaan ja arvioi hoidon tehokkuutta. Lääkitykseen tai terapiaan ei ole mitään yksiselitteistä reseptiä. Silloin kun muu ei auta omaan elämäntapaan liittyvät ratkaisut nousevat esiin. Masennukseen on lukuisia syitä ja yhtä paljon ratkaisuja. Masennuksen kanssa elämisen voi nähdä myös elämän mittaisena oppimisprojektina.
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/terveys-ja-tiede/persoonallisuushairiota-voi-hoitaa-entista-paremmin