Mutta 1950-luvulta lähtien perustettiin Suomeen psykiatriasia sairaalapaikkoja ja kehitysvamma-alan laitopaikkoja enemmän kuin moneen muuhun maahan. Tämän prosessin myötä kylähullut katosivat kaduilta ja raiteilta, koska heidät otettiin kunnalliskoteihin, sairaaloihin ja muihin laitoksiin.
Sen aikainen avohoito- ja huolto on jossain tilanteissa vaikuttanut samaan suuntaan: se puuttui heidän elämäänsä, rajoitti ja muutti heidän käyttäytymistään yhteisössään. 1970-luvulta lähtien on psykiatrinen sairaanhoito ja koko sosiaalitoimen alainen huolto pyrkinyt pois laitoskeskeisyydestä ja avohoidolliseen yhteiskuntaan takaisin kuntouttavaan suuntaan.
Tästä johtuen voimme odottaa erikoisten persoonallisuuksien lisääntyvän uudelleen keskuudessamme. Nähtäväksi jää, millä tavoin he tässä tilanteessa ja uudenlaisen tuen turvin elämänsä saavat sujumaan.
.jpg)
Erik E. Anttinen (1990) Kyläoriginelli ja psykiatria
Julkaistu kirjassa Hullun kirjoissa. Näkökulmia suomalaiseen kylähulluuteen. Toimittaneet Pekka Laaksonen, Ulla Piela ja Pirkko Lahti. SKS, Helsinki 1990
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti