Silmien tarjoama informaatio onkin keskeisessä roolissa sosiaalisen vuorovaikutuksen säätelemisessä. Silmien liikkeitä ja katseen suuntaa käytetään hyväksi arvioitaessa toisen ihmisen kiinnostuksen ja tarkkaavuuden kohdetta, samoin kuin erilaisissa sosiaalisissa arvioinneissa, kuten arvioitaessa toisen pätevyyttä, valta-asemaa, sosiaalisia taitoja sekä uskottavuutta.
Aivotutkimus on tuottanut huomattavan määrän tutkimustuloksia, jotka osoittavat, että kasvojen havaitseminen tukeutuu joukkoon tähän tehtävään erikoistuneita kortikaalisia ja subkortikaalisia hermoverkkoja. Tällaisten mekanismien olemassaoloon viittaavat mm. sellaiset aivovammojen tuottamat tai synnynnäiset visuaaliset tunnistamishäiriöt (agnosiat), joissa vaikeudet kohdistuvat nimenomaan kasvojen tunnistamiseen (prosopagnosia).
Kleinke CL. Gaze and eye contact: A research review. Psychol Bull 1986;100:78–100. Grüter T, Grüter M, Carbon CC. Neural and genetic foundations of face recognition and prosopagno- sia. J Neuropsychol 2008;2:79–97.
Lähde:
Kasvot, katse ja autismi, Katsausartikkeli, Suomen Lääkärilehti 8/2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti