Kyvyttömyys ilmaista itseään johtaa haastavaan käytökseen

Suurin osa inhimillistä viestintää on sanatonta. Kuitenkin autistisen lapsen on vaikeaa ilmaista itseään elein ja ilmein. 

Puhumattomuus, eleettömyys ja ilmeettömyys ei tarkoita, ettei lapsi halua viestiä, vaan sitä, että autistiselta ihmiseltä puuttuu väline, jolla viestiä. Kielellinenkin ilmaisu tulkitaan helposti väärin, kun sitä ei pystytä elein vahvistamaan (Argyle (1988) Social Interaction. Methuen, London).

Haastavasta käytöksestä saattaa tulla toimiva malli omien tarpeiden ilmaisuun ja sitä voi olla vaikea muuttaa hyväksyttyyn tapaan ilmaista tunteitaan. Koulun tai laitoksen auktoritääriset kasvatusmenetelmät voivat johtaa aiemmin kotonaan sosiaalisesti hyvin käyttäytyvän autistisen lapsen käytöksen täysin sosiaalisesti sopimattomille raiteille.

Kyvyttömyys ilmaista omia tarpeitaan ja turhautumista on selvästi syynä autistisen lapsen haastavaan käytökseen.

Autistinen kommunikaatio sopii myös kuuroille

Autistismin kommunikaatio-ongelmien taustalla on niin sanottu kasvojen tai kehon kieli, jota on vaikea tulkita saman aikaisesti, kun henkilö keskittyy puheen kuulemiseen. Tämä rajoittaa kovasti ymmärtämistä, viesti jää vajaaksi ja tulkinta "kirjaimelliseksi".

Autismikirjon henkilö ei opi helposti sanojen monnimerkityksellisyyttä. Sanojen monnimerkityksellisyys opitaan hitaasti. Kommunikaatiossa tulee väärinkäsityksiä, kun toinen ottaa asiat kirjaimellisesti. Autismikirjon lapsesta saattaa tulla tahtomattaan pelle, kun hän kääntää kirjaimellisen tulkintansa vitsiksi salatakseen "tyhmyytensä". Koulussa opettajat pitivät tätä outona käytöksenä. Autismikirjon ihmisten vitsit, kuten fingerpori perustuu sanojen väärin tulkintaan. Heidän huumorintajua pidetään usein erikoisena.

Kun ymmärtää kirjaimellisesti jonkin asian, ja muut ihmettelee tulkintaa, selitys on: "Se oli pikku vitsi vain". Kuurojen opetuksessa ja kieliasia tulee monella tasolla esille. Monet opettajat luopuvat helpostimahdottomalta vaativasta tehtävästä.

Monet menetelmät, jotka tukevat autismikirjon ihmistä voivat auttaa myös kuuroja. Pitää antaa aikaa ja työskennellä muilla kanavilla kuin kuulo. Kommunikaatio toimii kun jaksaa olla kärsivällinen.

Autismilla on oma kielensä

Audio- ja visuaalisten kanavien lisäksi on tilanteesta riippuen löydettävä myös muut sopivat kanavat vuorollaan kuten tunto, haju ja maku sekä tasapainoaistit. 

Jotkut taidot, missä tarvitaan monen aistin samanaikaista koordinaatiota voi olla todella pelottavaa ja vaikeaa oppia. Itselleni tästä on paras esimerkki autolla ajo, jossa ajoneuvon hallinnassa kaikki aistit ovat tarpeen.

Ajamaan oppiminen oli todella vaikeaa. En pysty ajamaan, jos tuntuu, että en hallitse tilannetta. Lumisade on kaikkein vaikein tilanne, kun tuntuu että ei ole mitään tuntumaa ympäristöön. Kullakin autistilla on omat vahvat kanavansa.

Itse olen kehittänyt visuaalista kanavaa. Logiikkani on ollut se, että olen kehittänyt kanavaa, jossa olen huomannut puutteita. Näin olen harjaannuttanut visuaalista puolta ehkä enemmän kuin muita kanavia.

Autismi on viestintää. Sillä on myös oma kielensä, jolle on ominaista aistikanavien rajoitettu käyttö aivan samoin kuin esimerkiksi sokeilla, kuuroilla tai mykillä. Autisteissa on myös kielitutkijoita ja monia taitavia sanan käyttäjiä, joita sanallinen kanava ei rajoita. Toivottavaa olisikin löytää ryhmä kiinnostuneita eri aistikanavien asiantuntijoita kieltä kehittämään.

Sopivan aistikanavan löytäminen

Kun opettajat epäilivät, että viesti ei mene perille - saatoin itse todeta, että poika oppii jopa paremmin kuin muut. 

Useimmilla koululaisilla on ylen määrin aistillisia ärsykkeitä, jotka vievät huomion pois opittavasta asiasta. Kanavien kapeus palvelekin tässä tapauksessa paremmin oppimista. Liian usein tuijotetaan sanoihin - kieltä määriteltäessä. Varsinkin autistit ymmärtävät kielen kirjaimellisesti. Mutta autismi itse onkin hyvä esimerkki kielestä, joka muodostuu aistikanavien erilaisesta käytöstä.

Viestintätilanteessa usein autistilla saattaa olla vain yksi aistikanava kerrallaan käytössä. Itse olen likinäköinen. Kouluaikoina ei tiennyt tätä, luulin että kaikki muutkin näkevät samalla tavalla. Keskityin kuulokanavan käyttöön ja pärjäsin sen avulla varsin pitkälle, vaikka en luokan perältä nähnyt ollenkaan taululle.

Autismin "kuntoutus" on kullekin lapselle sopivien aistikanavien löytämistä ja hyödyntämistä. Kuten kuurot ja sokeat autistien pitää kehittää omaa kommunikaatiotaan.

Lepsuilua vai seuraamuksia

Ahkerat ja motivoituneet opiskelijat eivät hyväksy tovereittensa huonoa käytöstä ja kuuluttavat henkilökuntaa lepsuilun sijasta puutumaan peliin. Ammatillisessa oppilaitoksessa tulisi toimia samoilla pelisäännöillä kuin työpaikoillakin. Poissaoloista ja huonosta käyttäytmisestä tulisi lepsuilun sijaan koitua myös seuraamuksia.

Kaikilta opiskelijoilta vaaditaan hyviä käytöstapoja, soitetaan jokaisen myöhässä olevan opiskelijan perään, pyritään estämään alkoholin käyttö ja tupakointi opintokäynneillä, puututaan oppilaitoksen pihassa tapahtuvaan tupakointiin, ilmoitetaan oppilashuololle opiskelijain vuorovaikutusongelmista ja huumeepäilyistä.

Mutta mitä tapahtuu? Ongelmakäyttäytymisestä kyllä kuullaan asianomaista. Mutta aina ei kuitenkaan hyvällä menestyksellä. Usein seuraamukset jää puheen tasolle. Joskus jopa roolit vaihtuu ja ongelmanuori nostaa syyttävän nyrkkinsä kasvattajille, jotka yrittävät pelastaa tämän.

Kiinassa kasvatettavista tehtiin tuomareita ja järjesttettin näytösoikeudenkäyntejä, joissa oli jo etukäteen päätetty siirtää tiukkapipoiset kasvattajat ulos opinahjosta. Perusteluna menettelyyn: "Opiskelijat ovat aina heikommassa asemassa". Mutta että tätä tapahtuu paljon lähempänä! Ken uskaltaa vaatia sääntöjen noudattamista, kun loppupeleissä seuraamukset kohdistuvatkin häneen, joka yrittää pelastaa nuoren turmiosta.

Autismin pääongelma on viestintä

Autismin pääongelma on viestintä. Ongelman ratkaisu on autistien oman viestinnän ja kielen kehittäminen. Se on suuri, mutta antoisa haaste. Olisikin koottava yhteen ne, jotka tätä kieltä haluavat kehittää. 

Tähän asti kieltä ovat kehittäneet autististen lasten vanhemmat muiden asiantuntijoiden avulla. Nyt on aika autistien itse kehittää omaa kieltään. Oman kielen löytäminen antaa autisteille saman aseman, joka vähemmistökielillä jo nyt on mm. Euroopan Unionissa.

Kiinnostaako sinua autistien kielen kehittäminen? Kirjoita tälle kanavalle mielipiteestäsi, kokemuksistasi ja käytännön ehdotuksia oman monikanavaisen kielen kehittämiseksi. Kun googlettaa hakusanoilla "autism language" tuloksena on 720 tekstiä, joissa pääosin aiheena on autismin yhteys kielellisiin vaikeuksiin.

Luin tässä ukrainalaisen Olga Bogdashinan kirjaa "Communication Issues in Autism and Asperger Syndrome". Bogdashina tuo esille faktan, että kieli ei ole pelkästään sitä, mitä yleisimmin tuotetaan puheena ja kirjoituksina, vaan eri aistikanavien käyttöä. Autisti käyttävät näitä kanavia kuitenkin rajoitetusti. Itse olen pähkäillyt visuaalisen kielen: valokuvan kanssa koulupojasta lähtien.

Bogdashina O. (2005) Communication Issues in Autism and Asperger Syndrome: Do We Speak the Same Language? Jessica Kingsley Publishers.

Fasilitoinnin kritiikki

Fasilitointi on tuettua kommunikaatiota, jota käyteyään pumattomien, autististen ihmisten viestintännän apuna. Fasilitointia on kritisoitu siitä, että avustajalla on liian suuri rooli viestin tulkinnassa.

Tulkkauksen tarkkuuden ongelma on olemassa myös viittomakielessä. Kuurojen tulkkauksesta fasilitointi eroaa sikäli, että avustaja lukee viestin kirjaintaulusta ja tulkattava kuulee tulkkauksen voiden korjata viestin tulkintaa helposti. Fasilitoinnin tarve ei aina ole pysyvää. Mobiiliviestinnästä on tullut korvaamaton apu.

Fasilitointi ei korvaa puhetta. Menetelmä ei ole myöskään terapiaa. Se on tuettua kommunikointia, jonka avulla, puhumaton ihminen voi osallistua viesintätilanteisiin puhetta käyttävien ihmisten kanssa. Sitä käytetään mm. luokkaopetuksessa. Nuoren itsenäistyessä ja tuen tarpeen vähentyessä fasilitoinnista siirrytiin puhesyntetisaattorien käyttöön. Helppokäyttöiset tablettit ja älypuhelimet ovat korvanneet kömpelöt puhesyntetisaattorit.

• http://papunet.net/tietoa/tuettu-kommunikoinnin-harjoittelu
• Ulla Ojalammi ja Marjatta Leppänen: Fasilitointi – faktaa, fiktiota vai filunkia?
• Hammarberg, Sini: Laatua lapsen parhaaksi
• Mari Merikukka: Tää on mulle elämä

A-studion ohjelma fasilitoinnista

Autismi- ja Aspergerliito on julkaissut kannanoton liittyen A-studion ohjelmaan fasilitointinista.

A-Studion ohjelma 4.8.2014 on herättänyt keskustelua ja kysymyksiä

Autismi- ja Aspergerliiton fasilitointiin liittyvä osuus A-Studiossa 4.8.2014 on herättänyt keskustelua ja kysymyksiä.

Liitto edunvalvontajärjestönä ei suosittele eikä voi myöskään kieltää fasilitoinnin käyttöä. Kommunikoinnin tueksi ja sen harjoitteluun on käytössä monia puhetta tukevia ja korvaavia menetelmiä, näistä ehkä yleisimpänä esimerkkinä on kuvien käyttö. Ilmaisu kuuluu jokaisen ihmisen perusoikeuksiin. On tärkeää löytää autistiselle henkilölle kommunikointitapa, jolla hän voi ilmaista itseään ja tulee ympäristössään ymmärretyksi. Yksilöllisen kommunikointitavan löytäminen ja vahvistaminen on osa autistisen henkilön perusoikeuksia.

http://areena.yle.fi/tv/2160085

Julkaistu Autismi- ja Aspergerliiton Uutiset / ajankohtaista sivulla  

Aiheesta lisää

• http://www.puoltaja.fi/vapaaehtoisuus/fasilitointi-ei-sovellu-puhevammaisen-kommunikaatiomenetelmaksi
• http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuettu_kommunikoinnin_harjoittelutekniikka
• http://communication-helper.webs.com/tuettukommunikaatio.htm 

Laulu virkistää aivoja

1. Lau­lu tuot­taa mie­li­hy­vää. Mu­sii­kil­la on neu­ro­ke­mial­li­sia yh­teyk­siä ai­vo­jen pal­kit­se­mis­jär­jes­tel­miin.
2. Ruot­sa­lais­tut­ki­muk­sen mukaan lau­lu­tun­ti li­sää mie­li­hy­vä­hor­mo­ni ok­si­to­sii­nia.
3. Kuo­ro­lau­lua har­ras­ta­vat ovat tyy­ty­väi­sem­piä ter­vey­teen­sä ja elä­män­laa­tuun­sa ja parantaa muis­ti­sai­rai­den mie­li­alaa ja tark­kaa­vai­suut­ta.
4. Lau­la­mi­nen ja ryt­mi­soit­ti­men soit­to li­sä­si las­ten yh­teis­työ- ja on­gel­man­rat­kai­su­ky­ky­jä.
5. Lau­la­mi­nen tu­kee muis­tia ja op­pi­mis­ta.
6. Lau­lu on vies­tin­nän var­hai­sin muo­to, tun­tei­den ja it­se­il­mai­sun väy­lä. Vau­va jo­kel­te­lee ja leik­ki-ikäi­nen ral­lat­taa va­paas­ti, mut­ta iän myö­tä it­se­kri­tiik­ki tai la­tis­ta­va pa­lau­te vaien­taa mo­net.

Lähde: HS Torstai 8.5.2014