Yksinkertaiset sankarit

…Jopa yksinkertaisuus – joka suomalaisittain tuntuu viihtyvän aina parhaiten Hölmölän tyyppisessä naapurikylässä – on nostettu kansainväliseksi ideaaliksi, kun siihen liittyy jalo uhrautuvaisuus ja sankarillinen mieli. 

Uskonnolliselle herätystyölle taas yksinkertaiset ovat suorastaan elinehto, sillä he ovat autuaita ja tulevat perimään maan. Jalon yksinkertaisen sankarin esikuva on ollut sukupolvesta toiseen kansallismytologiaamme kuuluva Sven Dufva.

Runebergilla oli silmää ja tajua pistää malliurhojensa joukkoon tämä realistinenkin soturi. Yhdeksän lapsen perheen nuorimmalle Svenille – fennomaanisesti katsoen siis ”hurrille” – ei ollut älyä ”kuin hiukka ripponut”. Työn tekoa eikä iloa älyn vähyys suinkaan haitannut, vaikka menikin ”päin mäntyyn kaikki vaan”.

…Sven Dufvasta – ehkä myös Kullervo Kalevan pojasta – alkaa suomalaisen kylähulluden kirjoihin vienti, osittain jopa hulluuden ylistys.

Hannes Sihvo (1990) Hullu kirjoissa
Julkaistu kirjassa Hullun kirjoissa. Näkökulmia suomalaiseen kylähulluuteen. Toimittaneet Pekka Laaksonen, Ulla Piela ja Pirkko Lahti. SKS, Helsinki 1990

Ulos laitoksesta

Ennen terveydenhuollon- ja sosiaalihuollon kehittymistä nykysuuntaiseksi ja varsinkin ennen näiden alueiden laitoskeskeistä järjestelmää oli kylähulluja, erikoisia ihmisiä kaikkialla. 

Mutta 1950-luvulta lähtien perustettiin Suomeen psykiatriasia sairaalapaikkoja ja kehitysvamma-alan laitopaikkoja enemmän kuin moneen muuhun maahan. Tämän prosessin myötä kylähullut katosivat kaduilta ja raiteilta, koska heidät otettiin kunnalliskoteihin, sairaaloihin ja muihin laitoksiin.

Sen aikainen avohoito- ja huolto on jossain tilanteissa vaikuttanut samaan suuntaan: se puuttui heidän elämäänsä, rajoitti ja muutti heidän käyttäytymistään yhteisössään. 1970-luvulta lähtien on psykiatrinen sairaanhoito ja koko sosiaalitoimen alainen huolto pyrkinyt pois laitoskeskeisyydestä ja avohoidolliseen yhteiskuntaan takaisin kuntouttavaan suuntaan.

Tästä johtuen voimme odottaa erikoisten persoonallisuuksien lisääntyvän uudelleen keskuudessamme. Nähtäväksi jää, millä tavoin he tässä tilanteessa ja uudenlaisen tuen turvin elämänsä saavat sujumaan.

Erik E. Anttinen (1990) Kyläoriginelli ja psykiatria
Julkaistu kirjassa Hullun kirjoissa. Näkökulmia suomalaiseen kylähulluuteen. Toimittaneet Pekka Laaksonen, Ulla Piela ja Pirkko Lahti. SKS, Helsinki 1990

Kyläoriginellit

Erikoinen, outo, poikkeava tai mielettömäksi koettu käyttäytymien on lähes kaikissa kulttuureissa välittömästi aiheuttanut tunnepohjaista suhtautumista asianomaiseen. 

Uskomukset ja asenteet vanhassa talonpoikaisyhteisössä johtivat siihen, että tuo suhtautuminen oli joko musta tai valkoinen riippuen poikkeavuuden luonteesta eli siitä, koettiinko se yhteisöä vahingoittavaksi tai hyödyttäväksi.

Yleisesti oudon käyttäytymisen ja henkisen poikkeavuuden nähtiin johtuvan siitä, että paha henki oli tunkeutunut asianomaiseen, vallannut ottanut hänet haltuunsa. Myös noituus ja sielunmenetys saattoivat olla syynä, tai sitten poikkeavuuden katsottiin liittyvän sairauteen, joka oli seurausta tabun rikkomuksesta.

Erik E. Anttinen (1990) Kyläoriginelli ja psykiatria
Julkaistu kirjassa Hullun kirjoissa. Näkökulmia suomalaiseen kylähulluuteen. Toimittaneet Pekka Laaksonen, Ulla Piela ja Pirkko Lahti. SKS, Helsinki 1990

Jakovan Erika ja Jussa

Jakovan Erikan eli Jakovan Kustaan erikoisuutena oli halu olla nainen. Hän halusi olla ”Jakovan ihana tytär, Erika”. 

Hän esiintyi osaksi mieheksi, osittain naiseksi pukeutuneena. Hänellä oli päähuivi, tröijy, ja esiliina, mutta miehen housut ja saappaat. Hän oli hyvillään, jos häntä sanottiin Erikksi, mutta pahoillaan, jos häntä sanottiin Kustaaksi. Erika työskenteli etupäässä hevosten hoitajana.

Kreeta-Stiina Jussa Kolarin Pasmajärvellä tekee vain naisten töitä, kutoo, kehrää ja hoitelee lapsivaimoja. Ääni on Jussalla kuin naisella. Hän pelkäsi ryssiä, niin kuin muutkin naiset.

Akkojen kanssa puhuu, keittää ruokaa. Harjussa oli lehmiä ruokkimassa koko talven. Sontavyöliina vain oli edessä ja toiset miehet sanoivat hänelle: Mitä sinä noita housuja piät, viskaa ne loukhon.

Jakovan Erika, Nummi ja Jussa Kolarista. Hullun kirjoissa. Näkökulmia suomalaiseen kylähulluuteen. Toimittaneet Pekka Laaksonen, Ulla Piela ja Pirkko Lahti. SKS, Helsinki 1990

Euroopan Mari

Mari Nevalainen oli ison maatalon tytär Nurmeksesta, mutta yksinkertainen ja eli siksi kunnalliskodilla. 

Kerran kauppalan sähköpylväisiin ilmestyi lappuja joihin oli kirjoitettu: ”Minä Mari Nevalainen olen tänään muuttanut nimeni Mari Euroopaksi”. Ehkä joku koiranleuka oli toiminut kirjurina? Tuskin Mari kirjoittaa osasi. Eurooppa -nimi oli syntynyt siten, että Nevalainen väännettiin Nevskiksi ja siitä yhä suurellisempaan suuntaan Euroopaksi.

Mari kävi usein viinakaupassa. Mennessään sinne, hän veti perässään isoa puukelkkaa, joka oli täynnä tyhjijä konjakkipulloja. En nähnyt hänen palaavan, joten en nähnyt miten paljon hänellä oli täysiä pulloja palatessaan. Konjakki oli ilmeisesti hänen lempijuomansa.

Mari ansaitsi rahaakin. ”Pojanriähkät” kulkivat hänen perässään sanoen:
– Pitää tanssii Martin Vappua!
Mari esitti silloin jonkinlaisen jenkan tapaisen tanssin, jota säesti itse laulaen Martin Vappua. Se alkoi: ”Martin vappu se nätti tyttö…” Jatkoa en muista.

Marilla oli myös toinen ohjelmanumero, hän pelasi iukutammaa, eli konttasi kadulla ja heitti jalkaansa kuin potkiva hevonen. Tansseista ja iukutammasta hänelle maksettiin 25 tai 50 penniä kerta, ja hänellä oli melkoinen omaisuus kuollessaan.

Mari käveli usein vaaleassa, miltei valkoisessa puvussa ja vaaleanharmaassa villatakissa ja sanoi olevansa Kristuksen morsiain.

Mari Eurooppa osti jo eläessään itselleen hautapaikan, arkun ja jopa hautaseppeleen. Seppeleeseen hän tekstautti sanat: ”Tässä lepää Mari Nevalainen. Ihmisiltä” Mari Eurooppa kuoli 1926.

Euroopan Mari, Nurmes. Hullun kirjoissa. Näkökulmia suomalaiseen kylähulluuteen. Toimittaneet Pekka Laaksonen, Ulla Piela ja Pirkko Lahti. SKS, Helsinki 1990

Miksi hulluudelle tarvitaan uusia nimiä?

Kahjo tai hullu koululainen tunnetaan tänä päivänä nimellä Asperger, ADHD, ADD. Aiemmin hän oli kehariksi, apukoululainen, jopa idiootti. Kun tieto ihmisestä ja ympäristöstämme lisääntyy, myös erilaiset ilmiöt saavat uusia selityksiä. Joskus erilaisuus oli olennainen osa yhteisöä ja kaikkia tarvittiin ja jokaiselle löytyi oma tehtävänsä. 

Sitten ”tasa-arvon” nimissä koululaitoksen tehtäväksi tuli tasapäistää ikäluokka. Eräänä menetelmänä oli gaussin käyrä, jolle piti mahduttaa koko ihmisen kirjo. Jos ei käyrälle mahtunut, ei myöskään koulussa ollut tilaa. Piti sijoittaa erityisluokkiin ja kouluihin.

Nyt halutaan taas integroida kaikki samaan putkeen. Taustalla on talousajattelu. Erillinen väylä poikkeaville on liian ”kallis”. Keksitään uusi ”tasa-arvo” ja integroidaan myös erilaiset oppilaat samaan luokkaan. Keksitään uusia käsitteitä kuten Autismin kirjo, Asperger, ADHD; ADD, jne, joilla toteuttaa tätä ideaa.

Ilkka Juhani Takalo-Eskola (1990) Hulluuden ulottuvuuksia ja viisauden tunteen riittämättömyydestä
Julkaistu kirjassa Hullun kirjoissa. Näkökulmia suomalaiseen kylähulluuteen. Toimittaneet Pekka Laaksonen, Ulla Piela ja Pirkko Lahti. SKS, Helsinki 1990

Kalkkimaan Pappi

Tornion Sokrates

Pappi oli kirkkaana kesäpäivänä kävellyt Tornion kaupungin katuja rikkinäinen lyhty kädessä. Ihmisten tiedusteluihin Pappi oli vastannut etsivänsä kadonnutta sanaa.

Oletettavasti Pappi oli jostain historiateoksesta saanut aiheen, missä kerrotaan, kuinka kreikkalainen filosofi Sokrates käveli Ateenan kaupungin katuja kirkkaana kesäpäivänä valaiseva lyhty kädessä. Ihmiset kun häneltä tiedustelivat, mitä hän etsi, vastasi Sokrates: Etsin ihmistä.

Julkaistu kirjassa Hullun kirjoissa. Näkökulmia suomalaiseen kylähulluuteen. Toimittaneet Pekka Laaksonen, Ulla Piela ja Pirkko Lahti. SKS, Helsinki 1990