Kuinka arvioida vanhemmuutta

Tärkeätä olisi keskustella myös niistä keinoista, joita klinikoilla käytetään arvioitaessa vanhempien kyvykkyyttä toimia vanhempina. 

Nykyisin käytössä oleva menetelmä, ns. Marschak-videointi, ei ole vain epäluotettava, vaan myös räikeästi perheiden oikeusturvaa loukkaava. Tässä menetelmässä videoidaan lapsen ja vanhemman vuorovaikutusta heidän tehdessään kameran edessä sarjan tehtäviä. Kuvanauhan perusteella menetelmään perehtynyt asiantuntija antaa sitten lausuntonsa lapsen ja vanhemman välisestä suhteesta ja tuomionsa siitä, onko vanhempi lapselle riittävän hyvä vanhempi vai ei.

Lisäksi tarvittaisiin myös jonkinlaiset eettiset pelisäännöt, jotka auttaisivat näitä tilanteita sivusta seuraavia kollegoita tietämään, miten heidän näihin tilanteisiin pitäisi puuttua. Ainakaan minun omatuntoni ei salli sitä, että minun tulisi kollegiaalisuuden nimissä pitää suuni kiinni ja olla puuttumatta sellaisiin työtapoihin, jotka mielestäni selkeästi loukkaavat lasten ja perheiden ihmisoikeuksia.

Huostaanotto - tai edes huostaanotolla uhkaaminen - ei voi näissä tilanteissa olla se tapa, jolla oikeusvaltiossa ratkotaan lääkäreiden ja vanhempien välisiä näkemyseroja siitä, mikä on paras tapa auttaa ja tukea poikkeavalla tavalla käyttäytyviä lapsia.

Ben Furman
psykiatrian erikoislääkäri 

Lääkärilehti 51-52/2004  

Mikä on lasten ja perheiden oikeus

Keskussairaalan lastenpsykiatriksi erikoistuva lääkäri yhdessä sairaalan ylilääkärin kanssa oli kuitenkin edelleen sitä mieltä, että vanhemmat eivät pysty tarjoamaan Villelle riittävän hyvää kasvualustaa. 

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä tukeutui omassa ratkaisussaan tähän keskussairaalan viralliseen kantaan. Hallinto-oikeus hylkäsi vanhempien valituksen todeten lausunnossaan, että lapsen hoitosuositus perustuu vankkaan lääketieteelliseen arvioon lapsen hoidon tarpeesta.

Tämä tapaus herättää kolme vakavaa kysymystä.
1. Voidaanko lapsen riistäminen vanhemmiltaan ja sijoittaminen sijaisperheeseen tai laitokseen ylipäätänsä luokitella lääketieteelliseksi hoitotoimenpiteeksi? Eikö lääkäri ylitä toimivaltansa rajat ottaessaan itselleen oikeuden määrätä siitä, kuuluuko lapsen asua kotona vai ei?

2. Onko eettisesti perusteltavissa, että lääkäri tekee vanhemmista lastensuojeluilmoituksen, jossa hän väittää vanhempien laiminlyövän lastaan, kun nämä eivät ole tehneet mitään muuta väärää kuin kieltäytyneet noudattamasta lääkärin hoitosuositusta?

3. Eikö perheillä tulisi tällaisissa tapauksissa olla oikeus kääntyä toisen asiantuntijan puoleen saadakseen second opinionin ja eikö vanhempien saamaan second opinioniin tulisi suhtautua vakavasti lasta ja perhettä koskevassa päätöksenteossa?

Henkilökohtaisesti en voi hyväksyä sitä, että maassamme toimitaan edellä kuvatulla tavalla. Pelkään myös pahoin, että Villen tapaus ei ole ainutkertainen. Sen vuoksi toivon, että kuvaamani tapaus herättäisi avoimen keskustelun tästä vaikeasta ja vakavasta aiheesta. Lasten ja perheiden oikeusturvan takaamiseksi meidän tulisi luoda maahamme mahdollisimman pian jonkinlaiset eettiset pelisäännöt niitä tilanteita varten, joissa lastenpsykiatrit ajautuvat lapsen perheen kanssa erimielisyyteen siitä, miten lasta tulisi hoitaa.

...Jatkuu

Furman B. (2004) Huostaanotto hoidolisista syistä Lääkärilehti 51-52/2004  

Lääkäri vaati huostaanottoa

Lääkäri ei perääntynyt, vaan reagoi tilanteeseen tekemällä perheestä lastensuojeluilmoituksen. Siihen hän kirjoitti, että lapsi tulisi välittömästi ottaa huostaan, sillä vanhemmat laiminlyövät lastaan kieltäytymällä lastenpsykiatrisen keskussairaalan määräämästä hoidosta.

Lastensuojeluviranomainen toimi lastenpsykiatrisen sairaalan ohjeiden mukaisesti, otti Villen huostaan ja sijoitti hänet lastenkotiin, missä hän on edelleen. Lastenkodissa Ville kaipaa vanhempiaan ja toivoo pääsevänsä pian kotiin, vaikka viihtyykin lastenkodissa suhteellisen hyvin.

Vanhemmilla on hyvät välit sekä Villeen että lastenkodin henkilökuntaan. He tapaavat Villeä säännöllisesti lastenkodissa, jonka lisäksi he saavat ottaa hänet kotilomalle joka toinen viikonloppu. Vanhemmilla on juristi, joka yrittää auttaa heitä purkamaan huostaanoton, jotta he voisivat itse päättää Villen asuinpaikasta.

Perhe valitti hallinto-oikeuden vahvistamasta huostaanottopäätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Asian käsittely vei hallinto-oikeudessa liki vuoden, lapsen asuessa tuon ajan sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Hallinto-oikeudessa useat henkilöt, mm. lapsen virallinen edunvalvoja, kaksi vanhempiin huolella tutustunutta aikuispsykiatria ja yksi maassamme varsin arvostettu lastenpsykiatri, todistivat, että nyt jo 13-vuotias Ville haluaa asua kotonaan ja että hänen vanhempansa ovat täysin kyvykkäitä huolehtimaan hänestä.

...Jatkuu

Furman B. (2004) Huostaanotto hoidollisista syistä Lääkärilehti 51-52/2004 

Perhe vaatii lapsensa kotihoitoa

Kaiken aikaa sekä Ville että hänen vanhempansa odottivat, että sairaalahoito voitaisiin lopettaa ja Ville voisi päästä kotiinsa elämään normaalia elämää. 

Ville on älykäs poika, ja hän menestyy koulussa hyvin. Neurologin arvion mukaan Ville kärsi Aspergerin oireyhtymästä. Keskussairaalan psykoanalyyttistä oppisuuntaa edustava lastenpsykiatri ei kuitenkaan hyväksynyt tätä näkemystä, vaan oli sitä mieltä, että Villen häiriö oli psykoottistasoinen ja hän tarvitsi parantuakseen avohoitoa intensiivisempää hoitoa ja kuntoutusta.

Kun sairaalahoito oli jatkunut jo puolitoista vuotta, lastenpsykiatri ilmoitti vanhemmille, että Ville oli siinä määrin parantunut, että sairaalahoito voitiin lopettaa. Samalla hän antoi ymmärtää, ettei Ville voisi palata kotiin, vaan että hyvän hoitotuloksen varmistamiseksi hänet pitäisi sijoittaa sijaisperheeseen. Taustalla oli ajatus, että Villen vanhemmat eivät pystyisi tarjoamaan lapselleen riittävän tukevaa ja turvallista kasvuympäristöä.

Lääkärin ehdotus tuli vanhemmille täytenä yllätyksenä. He olivat osallistuneet aktiivisesti lapsensa hoitoon, suostuneet kaikkiin ehdotuksiin ja tehneet kaiken sen mitä heiltä oli pyydetty. Nyt heidän mittansa tuli täyteen. He ilmoittivat, etteivät suostu ehdotukseen vaan haluavat, että heidän poikansa asuu kotona ja käy tarvittavissa hoidoissa kotoa käsin.

...Jatkuu

Furman B. (2004) Huotaanotto hoidollisista syistä. Lääkärilehti 51-52/2000

Asperger-diagnoosin vaikutus?

Aluksi voisin  kertoa,  että  lasten ja nuorten psykiatrista sairaalaa  kehuttiin Suomen edistyksellisimmäksi alan hoitolaitokseksi. Vai olisiko  se laajemmallakin alueella, en muista... En halua kuitenkaan mustamaalata. Se on varmasti asiantunteva  hoitolaitos.

Alaluokilla opettaja oli todellinen "feministi" eli jätti poikaoppilaat huomiotta. Sen huomasin vasta myöhemmin seuratessani  tämän opetusta. Minullahan oli kotona kaksi pienempääkin lasta kasvatettavana. Ja uskoin sokeasti nuoren opettajajattaren taitoihin.

Kun olin mukana seuraamassa opettajan opetusta, hän laulatti ja leikitti tyttöjä pianon ääressä, ja pojat saivat makailla takapenkissä miten mielivät. Sama toistui joka kerta kun minä koulussa kävin, ja myös kun opettajatar oli välituntivahtina. Silloin tytöt olivat tämän opettajan kimpussa, tietysti, koska hän oli mukava opettaja tytöille.

Entä Asperger-diagnoosin vaikutus? Se oli mahtava. Koska tunsin poikani, uskalsin näyttää hänelle paperit, jotka sairaalasta saimme. Hän tutki niitä huolellisesti tuntikausia ja hyväksyi ne.  Silloin pojan käytös tasaantui. Hän tiesi, mistä on kysymys. Miten yllättävää, en minä meinannut tajuta, miten paljon pieni poika voi tajuta siitä,  kun hänelle annetaan luettavaksi vaikeaa lääkärin tekstiä. Niin se

Kaupunki ei ole hyvä elinympäristö lapselle

Olisivat ottaneet pojan sisään, mutta emme antaneet, koska tiesimme hänet herkäksi pojaksi, ja tunsimme, ettei hän kestäisi olla erossa perheestään. Poikammekin olisi otettu sisään ohi jonojen. Vasta tämän jälkeen keksittiin diagnoosi "Aspergerin syndroomma". Joku oli alkanut Suomessakin tutkia tätä oireyhtymää.

Lapset ovat erilaisia ja perheemme ja lapsemme ovat erilaisia. Jotain yhteistä voi olla lastemme kohtaloista. Tai sitten ei. Muistan vain aikaa kun serkku ei viihtynyt koulussa (2. luokalla) ja opettajan seurassa. Jouduimme käymään koulupsykologin juttusilla ja sittemmin sairaalan avo-osastolla pitkät ajat.

Kaupunki ei ollut hyvä elinympäristö lapselle. Hänhän olisi halunnutnvaikka mummolaan mieluummin kuin jäädä kaupunkiin, mutta maalaispitäjä oli hänelle tosi ihanteellinen paikka. Paikka, jonka tuntee todella omakseen. Siis yksi todellinen syy muuttaa pois kaupungista. Tuntuu siltä, että poikamme haluasi jopa jäädä tänne, vaikka hän on jo lukiossa. Hänelle täytyy todella tyrkyttää mahdollisia tietoja muista mahdollisita olinpaikoista maailmassa.

Aspergerin syndromaan liittyy sekin, että murrosiän pitäisi olla vaikea. Niin minä katsoin, että sehän meni ihan mukavasti... Mutta nyt se vasta tuntuu alkavan. Tai onhan se poika äitiään kiusannut jo pitkään, mutta nyt se kiusaa jo minuakin. Ja koko perhettä. Yrittää olla pomo. Tai kyllä hän tietää, että isä on pomo, mutta sitä harmittaa se, ettei isä jaksa läksyttää muita kaikista pikkuasioista niin kuin pitäisi.

Lääkkeillä tyhjä katse, pakkoliikkeitä, väsymystä ja ahmintaa

Ei ole sairaala lapselle millään tavoin hyvä ympäristö, vaikka kaikki toitottavat kuinka lapsi saa nyt Euroopan parasta ja asiantuntevinta hoitoa huippusairaalassa. Poikaa pidettiin lääketokkurassa aluksi pari kuukautta. Psykologin testien jälkeen poika on virkistynyt. Lääkkeetkin todettiin turhiksi idiootti-disgnoosin myötä.

Lääkkeet saivat pojan vakavaksi, tekemään pakkoliikkeitä, nukkumaan ja ahmimaan. Hoitajan mukaan pojalla oli tyhjä katse - eikä hän ottanut yhteyttä hoitajaansa ennen kun vasta nyt kun tutkimusjakso on päättymässä. Vasta nyt hoitaja kokee, että lapsi suhtautuu häneen niinkuin toinen ihminen. Nyt poika alkaa olla jo oma itsensä on alkanut pitkästä aikaa jopa hymyillä. Viikonloppuna hän jopa suri, kuinka on jäänyt jälkeen ranskan ja musiikin opinnoista.

Tulevaisuus ei näillä näkymin lupaa kovin hyvää. Avohoitomahdollisuutta ei nykyinen diagnoosi anna. Hoitoennuste uudella osastolla on henkilökunnan mukaan hyvä. Lapset ovat osastolla 1,5 - 3,5 vuotta, eivätkä tule enää takaisin. Mutta hoitaja ei osannut sanoa mihin lapset hoidon jälkeen sijoittuvat. 

Asperger näyttää olevan selitys pojan ongelmille - kaikelle kun pitää näköään löytyä jokin selitys. Kysymys kuuluu - pääsisikö ulos hoitokierteestä Asperger - diagnoosin myötä. Mitkä on teidän kokemukset? Miten serkkupoika sai Aspergrer- diagnoosiin? Miten uusi diagnoosi muutti hoitoa ja  elämää?

Isät epäilevät koneistoa, vaikka vika on mielessä

Tutkimusjakson loppukeskustelu käytiin Arvo Ylpön perustamassa sairaalassa. Isäni aikoinaan kertoi, että minut oli viety Ylpölle tutkittavaksi, kun olin pieni. En itse muista tapahtumaa, sillä olin tuolloin todennäköisesti alle kaksivuotias. - Ihan normaali poika tämä on, oli Ylppö todennut*. 

Lasten psykiatrian osaston ylilääkäri antoi pojastamme diagnoosin. Hän oli katsonut, kuinka lapseni oli leikkinyt osaston lattialla siinä missä muutkin lapset. Hän kertoi, että tutkimuksissa oli selvinnyt lapsen älykkyysosamääräksi 70, joka on älyllisen kehitysvamman raja-arvo.  Tämä merkitsi, että lapsella ei olisi tulevaisuutta työelämän vaativimmissa tehtävissä. Lisäksi lapsi kärsi psykoosista.

Ihmettelimme, kuinka  lapsemme voi olla  älyllisesti kehitysvammainen, sillä olihan hän oppinut soittamaan viulua 4-vuotiaana sekä seuraamaan nuotteja ja lukemaan 5-vuotiaana. - Nämä taidot voi kehitysvammainenkin oppia mekaanisesti, totesi ylilääkäri. Tällöin kysyin, eikö kyseessä voinut olla Asperger, sillä lapsen lähisuvussa on neurologisia diagnooseja kuten epilepsia sedällä ja Asperger serkulla. 

Ylilääkäri sulki kategorisesti pois neurologiset oireet: - Ei teitä olisi lähetetty psykiatrian osastolle, mikäli olisi havaittu neurologisia oireita. Kyllä kyse on psykoosista: - Isät epäilevät koneistoa, vaikka vika on mielessä. Kun lapsen isänä edelleenkin sitkeästi epäilin lääkärin kantaa, totesi ylilääkäri lopuksi: - Pidättekö minua hulluna - kyllä se joku toinen täällä on hullu. 

Ylilääkärin mukaan kaikki toivo ei kuitenkaan ole menetetty, sillä on olemassa lasten pitkäaikaisosasto, jossa psykoosi voitaisiin parantaa. Hoito kestäisi kaksi vuotta. 

*) Myöhemmin olen miettinyt oliko minussa  lapsena jotain erikoista. Sen muistan, kuinka olin raivonnut hirveästi, kun en ollut päässyt isäni mukaan matkalle. Seuraava muistoni on huutamassa ja seisomassa maalaissairaalan pinnasängyssä. 

Kun kysyin tapahtumasta äidiltäni myöhemmin, oliko kyseessä hinkuyskä, koska isäni kertoi meidän sairastaneen sen lapsena. Äitini sanoi, se ei ollut hinkuyskä, muttei halunnut kertoa tarkemmin, miksi minut oli viety sairaalaan.

Löytyikö neurologisista tutkimuksista mitään?

Kävin keskustelun neurologisista tuloksista viimeisessä kliinisessä tutkimuksessa syyskuussa. Ihailin, kuinka lastenlääkäri lapselleni vieraana ihmisenä sai kontaktin pokaani, johon jopa meillä vahemmilla ajoittain oli vaikea saada yhteyttä. 

Lapsen reflektiot olivat normaalit. Lääkäri huomio kiintyi siihen, kuinka lapsi noudatti eritysen tarkasti kaikkia hänen ohjeitaan. Esimerkiksi kävely lattialattojen saumaa pitkin onnistui erinomaisesti. Hän sanoi, että normaalisti lapset eivät noudata ohjeita aivan niin tarkasti. Poika käveli äärimmäisen tarkasti ja jopa korjasi liikettä, jos jalka ei ollut osua aivan keskelle saumaa.

Erikoista pojalla on että hän on arkipäivän asioissa erittän tarkka ja hyvä muistinen. Muistipeleissä hän pärjää sisaruksiaan paremmin. Kaupassa hän tutkii tuoteselostukset tarkkaan, sillä hänellä on ollut allergia ja kotonamme ei syödä sianlihaa.

Hänellä on erittäin tarkka sävelkorva. Kolmi-vuotiaana hän sanoi "hiljaa!", Kun yritin laulaa hänelle tuutulauluja. Ymmärsin, että hän ei pitänyt laulustani, koska en osaa laulaa nuotilleen. Muita lapsia ei laulutaidottumuuteni ole häirinnyt. Hän häiriintyy helposti häiriöäänistä ja hajuista.

Soittokuorossa hän nyrpistelee nenäänsä kanssasoittajien hielle. Puhtaudesta hän on eritysen tarkka. pesee pitkään hampaitaan. Sairaalan vessan käyttäminen on vaikeaa, koska hän ei pidä sitä siistinä. Aluksi hän pidätteli ulostusta useita päivä ennen kuin sai laksatiivia.

Edelleenkin hän välttää vessan käyttöä sairaalassa ja hoitajan pitää kehottaa hänet vessaan. Vaatteet hän pukee sairaalassa sängyn päällä ja välttelle lattialle menoa, ennen kuin on tossut jalassa. Kotona pukemisessa eikä vessan käytössä ole ongelmia. Potalle hän oppi jo alle kaksivuotiaana. Kotona hän mielellään siivoaa toisin kuin muut lapset.

Miten juuri päädyitte ottamaan yhteyttä minuun?

Etsin internetistä tietoja lapseni sairaudesta ja mahdollisisia vaihtoehtoisia hoitoratkaisuja. 

Lasten psykoosi on harvinaista ja hoitomuotona tarjotaan analyyttistä intensiivihoitoa. Tutustuttuani erilaisiin hoitomuotoihin, ajattelin, että ratkaisukeskeinen hoitomuoto saattaisi tarjota vaihtoehdon.
En kuitenkaan löytänyt lasten psykooseihin erikoistunutta ratkaisukeskeistä lääkäriä.

Verkosta saamieni tietojen mukaan olet asiantuntemukseltasi perehtynyt nuorten psykooseihin ja perhe- ja ratkaisukeskeisiin hoitomuotoihin ja kouluttanut ja konsultoinut Lastenklinikan väkeä, siksi ajattelin että ehkä voisit auttaa meitä löytämään sopivan hoitomuodon lapsellemme.

Epätasapaino lahjakkuuden eri osa-alueilla

As-diagnoosi on todella tärkeä selvittää erotuksena lasten muunlaisten laaja-alaisten sekavuustilojen hoitoon. Vaikka Aspergeristä puhutaan paljon - tietyt käsitykset on fiksaantuneet meihin - kuten oireen yhdistäminen lahjakksiin lapsiin. Paremmin sitä kuvaa esittämäsi epätasapaino lahjakkuuden eri osa-alueilla.

Perinteiset psykoterapeuttiset keskustelut, neuroleptit ja rauhoittavat lääkkeet ovat varmasti sopivia tavallisessa psykoosissa, mutta lapsemme Aspergerin kaltaisessa sekavuustilassa ne eivät ole meistä vanhemmista tuntuneet parhailta tutkimus- ja hoitomuodoilta. Esimerkisi sairaalassa aloitettu lääkitys peitti lapsen nukahtamisvaikeuden, hitaan, täsmällisen ateriointityylin ja tavan reakoida pettymyksiin. Keskusteluissa ne nähtiin oireena lapsen tunne-elämän kehittymättömyydestä. Lääkityksen loputtua pojan ominaispiirteet ovat palanneet.

Hoitohenkilökunnan huoli oli, että lapsen kanssa ei tultaisi toimeen Joulun pyhinä ja ehdotettiin lääkityksen käynnistämistä kaiken varalta uudelleen. Kiitos erinomaisen väitöskirjan*, osasin pyytää ettei lääkitystä alotettaisi ennenkuin varmuus pojan tilasta selvitettäisiin tarkemmin (Olemmehan me tälläisen lapsen kanssa tultu toimeen ennenkin yhdistämättä hänen temperamenttiaan Aspergeriin).

Kaikki asiantuntijat ovat tehneet parhaansa auttaakseen lastamme. Jokainen meistä toimii omasta ammatillisesta viitekehyksestään. Kiitos silmiä avaaavan tutkimuksen olemme osanneet tuoda esille lapsemme piirteitä, joihin emme ole aiemmin kiinnittäneet suurempaa huomiota. Pojallemme on lopultakin luvattu neuropsykologinen tutkimus - joten uskon lapsen ongelman tässä kevään kuluessa ratkeavan.

*) Taina Nieminen-von Wendtin väitöskirja ”On the Origins and Diagnosis of Asperger syndrome. A Clinical, Neuroimaging and Genetic Study” (Aspergerin oireyhtymän jalanjäljillä. Kliiniset löydökset, neurokuvantaminen ja genetiikka) tarkastettiin 3.12.2004.

Aiheuttaako rakkauden puute autismia?

Ilman rakkautta vauvasta tulee psykopaatti on vanha freudilainen käsitys. Siksi psykiatreja kiinnostaa potilaansa varhaislapsuus. Tämä käsitys perustuu kokemukseen, mutta ei selitä ilmiötä. Näin myös syntyjään autistiset vauvat, jotka saavat kaiken rakkauden leimataan psykopaateiksi.

Romanialaisten lastenkotien lapset, jotka oli leimattu lapsuuden psykopaateiksi ja autistisiksi paranivat ihmeellisesti autismista saatuaan asianmukaista hoitoa ja rakkautta. Väärin kohdeltuja, autistisesti käyttäytyviä lapsia löytyy myös hyvinvoivasta pohjolasta. Siitä kertoo Yle Areenassa pyörivä dokumentti au-lapsen kova osa.

Uusimman tutkimuksen mukaan autistisisilta vauvoilta puutuu katsekontakti äitiinsä. Tämän takia heiltä jää kehittymättä vuorovaikutustaidot, joidita terve lapsi käyttää jo ennenkuin oppii käyttämään puhetta. Katsomalla äitiään vauva ymmärtää, mitä äiti aikoo tehdä seuraavaksi. Tämä taito jää autistisilta lapsilta kehittymättä ja se vaikeuttaa heidän elämäänsä läpi elämän.

Aspergerin diagnoosin erilaisia kriteereitä

Alkuperäisen Aspergrin Autistisen psykopatian kriteereiden mukaan ei Asperger diagnoosia nykyisin tehdä. Asperger -diagnoosista ei olla aivan yhtä mieltä. Alla olevassa taulukossa Aspergeria on vertailtu neljän eri diagnostisen järjestelmän mukaan. Uusimmassa amerikkalaisessa DSM-5 luokittelussa Aspergeria ei enää ole. 

Suomessa käytössä on ICD-10 diagnoosikriteeristö, jonka on laatinut Maailman terveysjärjestö WHO. Vuonna 2017 on tulossa uusi ICD-11 diagnoosikriteeristö, joka todennäköisesti on yhteneväinen amerikkalaisen DSM-5 kriteeristön kanssa.

Toistaiseksi Aspergerin diagnoosi on edelleen voimassa Suomessa.

Taulukossa DSM-IV:n, ICD-10:n, Gillbergin (1989/91) ja Szatmarin, ym. (1989) Aspergerin syndrooman kliinisten piirteiden vertailu (mm. Mattila 2013, Nissinen 2013)

Kliininen piirre	DSM-IV	ICD-10	Gillberg	Szatmari et al.
1. Oireet Puheen kehityksen viivästyminen Kognitiivisen kehityksen viivästymä Oman toiminnan ohjaus, sopeutuminen uusiin tilanteisiin ja ympäristöön hankalaa 2. Sosiaaliset rajoitukset Ei-verbaalinen viestintä rajoittunutta Epäyhdenvertaiset ystävyyssuhteet Empatian puute Kokemuksen jakamisen puute 3. Omalaatuinen puhe ja kielenkäyttö Formaalinen, pedanttinen kieli Puutteellinen prosodiikka ja pragmatiikka Kirjallisen/tarkoitetun väärinymmärrys Toistuvat rakenteet puheessa Omalaatuinen sanojen käyttö 4. Stereotyyppinen, toistuva käytös Koko huomion vievät mielenkiinnon kohteet Rutiinit tai rituaalit Toistuvat motoriset maneerit Intensivinen yksityiskohtien tarkastelu 5. Motorinen kömpelyys 6. Rajatut erityistaidot 7. Merkittäviä rajotteita sosiaalisissa, toiminnallisissa tai muissa tärkeissä toiminnoissa 8. Autismin ja muun laaja-alaisen kehityshäiriön poissulkeminen	ei ei ei kyllä ehkä ehkä ehkä ehkä ei määritelty ei määritelty ei määritelty ei määritelty ei määritelty ei määritelty kyllä ehkä ehkä ehkä ehkä ei määritelty ei määritelty kyllä kyllä	ei ei ei kyllä ehkä ehkä ehkä ehkä ei määritelty ei määritelty ei määritelty ei määritelty ei määritelty ei määritelty kyllä ehkä ehkä ehkä ehkä ehkä yleisiä ei määritelty kyllä	ehkä ei määritelty ei määritelty kyllä kyllä ehkä ehkä ehkä kyllä ehkä ehkä ehkä ei määritelty ei määritelty kyllä kyllä kyllä ei määritelty ei määritelty kyllä ei määritelty ei määritelty ei	ei määritelty ei määritelty ei määritelty kyllä kyllä kyllä ehkä ehkä kyllä ei määritelty ehkä ei määritelty ehkä ehkä ei määritelty ei määritelty ei määritelty ei määritelty ei määritelty ei määritelty ei määritelty ei määritelty kyllä

 

Mattila M-L (2013) Autism spectrum disorders. An epidemiological and clinical study. Acta Univ. Oul. D 1229: 28
Nissinen H (2013) Pragmaattisten vaikeuksien ja autismin triadin yhteys, Oulun yliopisto.

Tuleva ICD-11 ja Autismikirjon häiriö

Vuonna 2017 tulevassa Maailman terveysjärjestön WHO:n uudessa ICD-11 tautiluokituksessa Aspergerin oireyhtymä sisältyy ilman omaa diagnoosiluokitusta uuteen diagnoosiin joka on Autismikirjon häiriö.

Autismikirjon häiriölle on ominaista vastavuoroisen sosiaalisen vuorovaikutuksen ja viestinnän vaikeus, rajoittunut toistuva stereotyyppinen käytös, erityisiä mielenkiinnon kohteita sekä kehitykseen vaikuttavaa aistiherkkyyttä joka voi vaihdella voimakkuudeltaan kestoltaan ja toistuvuudeltaan.

Mainituilla vaikeuksilla on pysyvä vaikutus henkilön toimintakykyyn, vaikka se voi vaihdella eri asteisena riippuen sosiaalisesta, koulutuksellisesta tai muusta toimintaympäristöstä. Usein kehityshäiriö näkyy jo varhaislapsuudessa vaikka ongelmat saattaa ilmetä vasta myöhemmin. Vaikka oireet esiintyvät jo varhaislapasuudessa, aina ne eivät tule täysin esiin ennen kuin ympäristön vaatimukset ylittää yksilön toimintakyvyn.

Autismikirjon häiriö sisältää aiemmat ICD-10 : F84.0-luokitukset, joita ovat mm.:

• Kannerin oireyhtymä
• Autistisen häiriö
• Varhaislapsuuden autismi
• Varhaislapsuuden psykoosi
• Aspergerin oireyhtymä
• Laaja-alainen kehityshäiriö

Autismikirjon yläluokka on Neurologiset kehityshäiriöt. ICD-11 korvaa aiemman ICD-10 : F84.0-luokituksen

ICD-11 Beta Draft (Joint Linearization for Mortality and Morbidity Statistics)

Autismikirjon henkilöiden työllistymisestä ei ole kattavaa tietoa

Autismikirjon häiriö -diagnoosin saaneiden nuorten ja nuorten aikuisten opintojen edistämistä ja työllistymistä tukevia toimenpiteitä ja interventioita koskeva tutkimustieto on melko vähäistä. 

Kohderyhmän, intervention sisällön sekä tuloksellisuuden mittaamisen osalta tieto on epäyhtenäistä. Tutkimuksia on vaikea verrata toisiinsa, mutta aineistossa on joitakin yhteisiä piirteitä.

Sekä opintoihin että työelämään kohdistuvissa interventioissa hyödynnettiin laajojen tehtävien pilkkomista pienempiin osiin ja selvää ohjeistamista esimerkiksi yksinkertaisten sääntöjen ja toiminnan järjestystä ohjaavien rakennekaavioiden avulla. Tietoa autismikirjon häiriöiden ominaisuuksista ja keinoista tukea tällaista henkilöä annettiin osallistujien perheenjäsenille sekä heidän työyhteisöilleen.

Läheisiltä ja työyhteisöstä myös kerättiin tietoa intervention vaikutuksista. Ohjaajien tietoa ja kokemusta autismikirjon häiriöistä korostettiin usein. Ryhmät pyrittiin muodostamaan yhtenäisiksi, jolloin kanssakäymisen opettelu olisi luontevampaa.

Tutkijat keskittyivät muita osa-alueita enemmän autismikirjon häiriöille ominaisiin sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmiin. Toisaalta osallistujat eivät päässeet yhdessäkään ryhmämuotoisista interventioista harjoittelemaan vuorovaikutusta muiden samanikäisten kanssa, minkä on kuitenkin todettu olevan keskeistä sosiaalisten taitojen kehittymisen kannalta.

Potilaan lääkärilehti 30.09.2014

Autismikirjon vaikutus opiskeluun ja työelämään

 Koulussa nuori, jolla on autismikirjon häiriö, saattaa ymmärtää oppimistehtäviä väärin. Hänellä voi myös olla vaikeuksia muutoksiin sopeutumisessa ja tarkkaavaisuuden siirtämisessä tehtävästä toiseen. Hän kokee itsensä usein kiusatuksi, koska hänen puheensa saattaa olla outoa sekä motoriikkansa kömpelöä, ja hän voi olla sosiaalisesti eristäytynyt.

Tutkimusten mukaan erityisesti sosiaalisten taitojen puute näyttäisi olevan yhteydessä alisuoriutumiseen koulussa, millä saattaa olla kielteisiä vaikutuksia myöhempiin elämänvaiheisiin. Varhainen diagnosointi sekä hoito- ja kuntoutustoimenpiteiden aloittaminen on siksi suositeltavaa.

Autismikirjoon liittyvä omaleimainen käyttäytymiskuva saattaa aikuistuessa muuttua.

Kommunikaation laatu voi parantua ja rajoittunutta käyttäytymistä voi esiintyä vähemmän. Vuorovaikutus muiden samanikäisten kanssa saattaa parantaa sosiaalisia taitoja. Työllistymisen myötä kognitiivinen toimintakyky ja mieliala voivat kohentua. 

Vaikka muutokset ovat myönteisiä, suorituskyky ei kuitenkaan aina kohene tyypillisesti kehittyvän tasolle asti. Useimmat autismikirjon häiriö -diagnoosin saaneet eivät löydä koulutus- tai työpaikkaa, tai työllistyvät alipalkattuina koulutustasoonsa nähden, ja monet ovat riippuvaisia perheistään ja tarvitsevat tukea aikuisinakin.

Lapsena saadun tuen katkeaminen aikuisuuden kynnyksellä sekä kykenemättömyys löytää työ- tai jatko-opiskelupaikka voivat jopa vähentää nuorempana saadun intervention myönteisiä vaikutuksia.

Potilaan lääkärilehti 30.09.2014

Mikä autismikirjon häiriö?

Autismikirjon häiriöt ovat laaja-alaisia ja pysyviä keskushermoston kehityshäiriöitä, jotka ilmenevät erilaisina toiminnan esteinä. Niihin luetaan yleensä autismi, Aspergerin oireyhtymä ja tarkemmin määrittämätön laaja-alainen kehityshäiriö.

Tunnusomaisia piirteitä autismikirjon häiriöille ovat varhaislapsuudesta asti ilmenevät normaalista poikkeava sosiaalinen vuorovaikutus tai kommunikaatio sekä rajoittunut kaavamainen käytös.

Autismikirjon häiriöitä diagnosoidaan nykyään yhä enemmän. Yhdysvalloissa tehtyjen arvioiden mukaan vuonna 2008 niiden esiintyvyys 8-vuotiailla lapsilla oli 113/10 000, mikä oli 78 prosenttia enemmän kuin vuonna 2002 (66/10 000).

Suomessa vastaava esiintyvyys vuonna 2000 oli 84/10 000. Toiminnallisesti korkeatasoisten häiriöiden osuus oli molemmissa maissa lähes yhtä suuri (Yhdysvalloissa 62 % ja Suomessa 65 %).

Potilaan lääkärilehti 30.09.2014

Suoliston mikrobit vaikuttaa terveyteen monin tavoin

Mikrobiomilla on osoitettu yhteys esimerkiksi erilaisiin allergioihin, atooppiseen ihottumaan, keliakiaan ja diabetekseen. Viitteitä on siitä, että suoliston mikrobit saattavat vaikuttaa myös reuman, ms-taudin, reuman, koliikin ja Alzheimerin taudin syntyyn.

Bakteereja on yhä vaikea tutkia, koska ne eivät siedä happea, ja suotuisia kasvuoloja on muutenkin vaikea jäljitellä laboratoriossa.

Vasta viime aikoina on edistytty harppauksin. Kehon bakteereista on saatu tietoa bakteerien dna- ja rna- nauhojen läpiluennalla.

Lajien määriä ja sukulaisuuksia osataan jo hahmottaa. Työ synnyttää valtavasti tietoa.

Koska suoliston bakteeristoa aletaan vasta hiljalleen tuntea, bakteerien avulla on toteutettu vähän hoitoja.

Ainut suora mikrobiomeihin pohjautuva hoito on nykyään ulosteensiirto. Sitä käytetään yleisesti antibioottiripulin hoitoon. Ripulia aiheuttaa Clostridium difficile -bakteeri.

Lisäksi teollisesti tuotettujen, terveyttä edistävien probioottien käyttö on jo arkista.

Mutta kuka tietää, mitä hoitoja on tulossa. Mikrobeja voidaan pian siirtää yksilöstä toiseen ja muokata. Se voi synnyttää kokonaan uuden lääketieteen haaran.

HS TIEDE 25.3.2015 Timo Paukku Suolistomme pöpöillä on omat hoksottimet – bakteericocktail voi ohjailla koko elämää 
Duodecim:  Somalimaahanmuuttajilla runsaasti autismia Minneapolisissa (verkkoartikkeli)

Autistismi -> Asperger -> Autismikirjo?

Vuonna 1989 ruotsalainen lasten psykiatri Christopher Gillberg julkaisee Aspergerin oireyhtymän diagnostiset kriteerit.

• Christopher Gillbergin Biografia
• Gillbergin Asperger Syndrome Criteria 

Vuonna 1986 lasten psykiatri Peter Szatmari tutkii skitsotyyppisiä lapsia. Hän ottaa käyttöön käsitteen 'Aspergerin oireyhtymä' Lorna Wing:in inoittamana. Vuonna 1989, Szatmari julkaisee oman diagnostisen kriteeristönsä Aspergerin oireyhtymälle.

• Peter Szatmari Biografia 
• Szatmarin "A Chart Review of Schizotypal Personality Disorder in Children" 
• Szatmarin Asperger Disorder Criteria 

Vuonna 1992 WHO lisää 'Aspergein oireyhtymän' ICD-10 diagnostiseen luokitteluun, jossa se kuuluu laaja-alaisiin kehityshäiriöihin.

• ICD-10 Asperger Disorder Criteria 

Vuonna 1994 Amerikan psykiatrinen yhdistys lisää 'Aspergerin oireyhtymän' DSM IV TR uudistetuun diagnostiseen luokkaan laaja-alaiset kehityshäiriöt. 

• Link to DSM IV TR Asperger Disorder Criteria 

ICD-10 ja DSM IV TR luokittelusta tulee Aspergerin oireyhtymän standardeja Euroopassa ja USA:ssa. Aspergerin oireyhtymä kuvataan nyt yhtenäisin muiden Autismikirjon häiriöiden kanssa'.

Amerikan psykiatrinen yhdistys julkaisee uuden DSM-5 luokituksen toukokuussa 2013. Siinä laaja-alaiset kehityshäiriöt korvataan Autismikirjon häiriö -luokalla, johon kuuluu myös Aspergerin oireyhtymä. Näin Asperger katoaa diagnostisena kategoriana ja siinä mielessä palataan aikaan ennen vuotta 1981.

• DSM-5 Autism Spectrum Criteria 
• Questions About Asperger's Disorder Revision

Aspergerin oireyhtymän synty

Vuonna 1925, Grunja Suhareva julkaisi vuonna 1925 Neuvostoliitossa ja Saksassa vuotta myöhemmin viittä lasta käsittelevän artikkelin “Die Schizoiden Psychopathien im Kindesalter”. 

Suharevan mukaan lapset kärsivät "lapsuusiän skitsoidista psykopatiasta". Häiriö oli sama, josta itävaltalainen Hans Asperger raportoi ensi kerran vuonna 1938, ja kirjoitti vuonna 1943 artikkelin “Die ‘Autistichen Pschophathien’ im Kindesalter”. Tutustuttuaan Aspergerin työhön brittiläinen tutkija Lorna Wing antoi oireyhtymälle nimen Aspergerin syndrooma vuonna 1981.

• Suharevan artikkeli "Die schizoiden Psychopathien im Kindesalter" englanniksi
• Aspergerin biografia
• Aspergerin artikkeli Die „Autistischen Psychopathen“ im Kindesalter 

Vuonna 1964, lasten psykiatri Sula Wolff esitti julkaisemattoman raportin "Schizoid personality disorder in childhood"  Kuudennessa kansainvälisessä psykoterapia kongressissa. Hän ei kuitenkaan julkaissut aiheesta raporttia ennenkuin vuonna 1979 nimellä "Schizoid Personality in Childhood: A Comparative Study of Schizoid, Autistic and Normal Children". Wolff esitti, että hänen tutkimansa 'skitsoidit lapset' vastavat itseasiassa Hans Aspergerin kuvaamaa lapsuuden 'autistista psykopatiaa'.

Tämän jälkeen Wolff julkaisi säännöllisesti artikkeleita aiheenaan 'lapsuuden skitsoidi häiriö'. Vuonna 1995, hän täydensi kuvaustaan kirjassaan Loners: The Life Path of Unusual Children. Teos sai hyvän vastaanoton. Kuitenkin hänen työnsä on jäänyt vähemmän tunnetuksi autismin kirjon häiriöiden kuvauksissa.

• Sula Wolffin biografia 
• Wolffin Beyond Asperger Syndrome 
• Wolffin Schizoid Disorder of Childhood Criteria 

Vuonna 1980 Amerikan psykiatrinen yhdistys lisäsi 'Schizoid Disorder of Childhood or Adolescence' DSM III diagnoosiluokitukseen Sula Wolffin työn pohjalta.

• DSM III luokittelussa 'Schizoid Disorder of Childhood or Adolescence' 

Vuonna 1981 Lorna Wing kirjoitti raportin “Asperger syndrome: a clinical account“. Tämä seurauksena

1. Suharevan, Aspergerin ja Wingin kuvaama häiriö saa nimen ‘Aspergerin oireytymä (AS)'
2. Hans Aspergerin työ tulee tunnetuksi
3. Aspergerin oireyhtymää pidetään autismin lievänä muotona

• Lorna Wingin Biografia 
• Wingin “Asperger syndrome: a clinical account”

Amerikan psykiatrisen yhdistyksen diagnostisen manuaalin kolmannessa,  uudistetussa laitoksessa DSM III R (1987) lapsuuden ja murrosiän skitsoidi häiriö poistetaan. Asperger kuuluu nyt 'autismin kirjoon'.