Miten nomaalisuus määritellään?

Maija Holmer Nadesanin on tutkinut, miten normaalisuus määritellään yhteiskunnassa. Hänen mukaansa autismin diagnoosiin vaikuttaa enemmän kulttuuriset käytännöt ja aikakautensa talousuhteet, kuin yksilön biologia. 

Nadesanin mukaan 1800-luvulla diagnostinen luokittelu oli vapaampaa ja normaalisuuden käsite sallivampaa kuin nykyään. Ennen 1800-luvun loppua lapset eivät joutuneet kehityksellisen tai psykologisen tarkastelun kohteeksi ellei heidän tilansa ollut erityisen vakava ja perheensä varakas.

Viime vuosisadan puolessa välissä alettiin kiinnittää huomiota niin sanottuihin lapsuuden psykooseihin. Vuonna 1906 Italialainen Sancte de Santis kuvaili lapsia, joilla oli nyky käsityksen mukaisia autistisia piirteitä. Pari vuotta myöhemmin Itävaltalainen Theodor Heller raportoi kuusi tapausta, joissa lasten puhe oli normaalin kehityksen jälkeen nopeasti taantunut toisena tai kolmantena ikävuotena.

Molemmissa tapauksissa käytettiin ilmaisua dementia infantilis saksalaisen psykiatrin Emil Kraepelin käyttämän termin dementia praecox mukaan joka nykyään tunnetaan skitsofreniana.

 Maija Holmer Nadesan: Constructing Autism Unravelling the "Truth" and Understanding the Social

Aspergerin diagnoosin erilaisia kriteereitä

Alkuperäisen Aspergrin Autistisen psykopatian kriteereiden mukaan ei Asperger diagnoosia nykyisin tehdä. Asperger -diagnoosista ei olla aivan yhtä mieltä. Alla olevassa taulukossa Aspergeria on vertailtu neljän eri diagnostisen järjestelmän mukaan. Uusimmassa amerikkalaisessa DSM-5 luokittelussa Aspergeria ei enää ole. 

Suomessa käytössä on ICD-10 diagnoosikriteeristö, jonka on laatinut Maailman terveysjärjestö WHO. Vuonna 2017 on tulossa uusi ICD-11 diagnoosikriteeristö, joka todennäköisesti on yhteneväinen amerikkalaisen DSM-5 kriteeristön kanssa.

Toistaiseksi Aspergerin diagnoosi on edelleen voimassa Suomessa.

Taulukossa DSM-IV:n, ICD-10:n, Gillbergin (1989/91) ja Szatmarin, ym. (1989) Aspergerin syndrooman kliinisten piirteiden vertailu (mm. Mattila 2013, Nissinen 2013)

Kliininen piirre	DSM-IV	ICD-10	Gillberg	Szatmari et al.
1. Oireet Puheen kehityksen viivästyminen Kognitiivisen kehityksen viivästymä Oman toiminnan ohjaus, sopeutuminen uusiin tilanteisiin ja ympäristöön hankalaa 2. Sosiaaliset rajoitukset Ei-verbaalinen viestintä rajoittunutta Epäyhdenvertaiset ystävyyssuhteet Empatian puute Kokemuksen jakamisen puute 3. Omalaatuinen puhe ja kielenkäyttö Formaalinen, pedanttinen kieli Puutteellinen prosodiikka ja pragmatiikka Kirjallisen/tarkoitetun väärinymmärrys Toistuvat rakenteet puheessa Omalaatuinen sanojen käyttö 4. Stereotyyppinen, toistuva käytös Koko huomion vievät mielenkiinnon kohteet Rutiinit tai rituaalit Toistuvat motoriset maneerit Intensivinen yksityiskohtien tarkastelu 5. Motorinen kömpelyys 6. Rajatut erityistaidot 7. Merkittäviä rajotteita sosiaalisissa, toiminnallisissa tai muissa tärkeissä toiminnoissa 8. Autismin ja muun laaja-alaisen kehityshäiriön poissulkeminen	ei ei ei kyllä ehkä ehkä ehkä ehkä ei määritelty ei määritelty ei määritelty ei määritelty ei määritelty ei määritelty kyllä ehkä ehkä ehkä ehkä ei määritelty ei määritelty kyllä kyllä	ei ei ei kyllä ehkä ehkä ehkä ehkä ei määritelty ei määritelty ei määritelty ei määritelty ei määritelty ei määritelty kyllä ehkä ehkä ehkä ehkä ehkä yleisiä ei määritelty kyllä	ehkä ei määritelty ei määritelty kyllä kyllä ehkä ehkä ehkä kyllä ehkä ehkä ehkä ei määritelty ei määritelty kyllä kyllä kyllä ei määritelty ei määritelty kyllä ei määritelty ei määritelty ei	ei määritelty ei määritelty ei määritelty kyllä kyllä kyllä ehkä ehkä kyllä ei määritelty ehkä ei määritelty ehkä ehkä ei määritelty ei määritelty ei määritelty ei määritelty ei määritelty ei määritelty ei määritelty ei määritelty kyllä

 

Mattila M-L (2013) Autism spectrum disorders. An epidemiological and clinical study. Acta Univ. Oul. D 1229: 28
Nissinen H (2013) Pragmaattisten vaikeuksien ja autismin triadin yhteys, Oulun yliopisto.