Voittoa perheen hädällä

Siitä on nyt kolme vuotta, ja näen lapsia yhä harvemmin. Tämä on samanlainen systeemi kuin Yhdysvalloissa toimiva voittoa tavoitteleva järjestelmä, jossa lapsista saa käteistä.

– Claude, Yhdysvallat

Kuuden suurimman kaupungin sijaishuollon kustannukset yli 260 miljoonaa vuonna 2014

Kuuden suurimman kaupungin lastensuojelupalvelujen kustannukset olivat yhteen laskettuna noin 330 miljoonaa euroa vuonna 2014. Helsinki käytti niihin eniten rahaa, lähes 126 miljoonaa.

Kuusi suurinta kaupunkia käytti yhteensä yli 262 miljoonaa euroa lasten sijoituksiin vuonna 2014. Summa vastaa 79,4 prosentin osuutta koko lastensuojelun kustannuksista.

Helsinki käytti lasten laitos- tai perhehoitoon hiukan yli 100 miljoonaa euroa, Espoo lähes 38 miljoonaa, Vantaa 39 miljoonaa, Turku 37 miljoonaa, Tampere 27 miljoonaa ja Oulu 21 miljoonaa. Kaikki nämä kaupungit käyttivät reilusti yli puolet eli 60–77 prosenttia summasta laitoshoitoon paitsi Oulu, missä sen osuus oli 35,8 prosenttia.

Sijoitusten kustannukset

• Helsinki    100 630 286 euroa
• Vantaa    38 761 057 euroa
• Espoo    37 837 362 euroa
• Turku    36 850 657 euroa
• Tampere    27 218 908 euroa
• Oulu    20 710 720 euroa

Vuonna 2014 lapsen sijoitusjakso maksoi näissä kunnissa keskimäärin 51 174 euroa. Turku maksoi eniten lasta kohti eli 59 533 euroa ja Oulu vähiten eli 32 822 euroa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n erään eri raportin tiedoista paljastui myös, että vuonna 2014 Suomessa oli 89 lastensuojelulaitosta, joita ylläpitää valtio, kunta tai kuntayhtymä. Yksityisten hoitolaitosten ja ammatillisten perhekotien lukumäärä oli yhteensä 615. Sijaisperheitä ja toimeksiantoon perustuvaa perhehoitoa tarjoavia perheitä oli 4 290.


Raportissa todettiin: "Sijoitusten kustannukset ovat suurin menoerä lastensuojelun kokonaiskustannuksista."

Tiedän, että en ole ainoa uhri. Olen päättänyt puhua suuni puhtaaksi ja vastustaa epäoikeudenmukaista toimintaa, vaikka siitä saattaa seurata lisää kiusaamista.
– Stephen, Iso-Britannia

YLE 25.3.2016 Suomalainen lastensuojelu: lasten suojelemista vai voittoa tavoittelevaa liiketoimintaa?

Mikä on lasten ja perheiden oikeus

Keskussairaalan lastenpsykiatriksi erikoistuva lääkäri yhdessä sairaalan ylilääkärin kanssa oli kuitenkin edelleen sitä mieltä, että vanhemmat eivät pysty tarjoamaan Villelle riittävän hyvää kasvualustaa. 

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä tukeutui omassa ratkaisussaan tähän keskussairaalan viralliseen kantaan. Hallinto-oikeus hylkäsi vanhempien valituksen todeten lausunnossaan, että lapsen hoitosuositus perustuu vankkaan lääketieteelliseen arvioon lapsen hoidon tarpeesta.

Tämä tapaus herättää kolme vakavaa kysymystä.
1. Voidaanko lapsen riistäminen vanhemmiltaan ja sijoittaminen sijaisperheeseen tai laitokseen ylipäätänsä luokitella lääketieteelliseksi hoitotoimenpiteeksi? Eikö lääkäri ylitä toimivaltansa rajat ottaessaan itselleen oikeuden määrätä siitä, kuuluuko lapsen asua kotona vai ei?

2. Onko eettisesti perusteltavissa, että lääkäri tekee vanhemmista lastensuojeluilmoituksen, jossa hän väittää vanhempien laiminlyövän lastaan, kun nämä eivät ole tehneet mitään muuta väärää kuin kieltäytyneet noudattamasta lääkärin hoitosuositusta?

3. Eikö perheillä tulisi tällaisissa tapauksissa olla oikeus kääntyä toisen asiantuntijan puoleen saadakseen second opinionin ja eikö vanhempien saamaan second opinioniin tulisi suhtautua vakavasti lasta ja perhettä koskevassa päätöksenteossa?

Henkilökohtaisesti en voi hyväksyä sitä, että maassamme toimitaan edellä kuvatulla tavalla. Pelkään myös pahoin, että Villen tapaus ei ole ainutkertainen. Sen vuoksi toivon, että kuvaamani tapaus herättäisi avoimen keskustelun tästä vaikeasta ja vakavasta aiheesta. Lasten ja perheiden oikeusturvan takaamiseksi meidän tulisi luoda maahamme mahdollisimman pian jonkinlaiset eettiset pelisäännöt niitä tilanteita varten, joissa lastenpsykiatrit ajautuvat lapsen perheen kanssa erimielisyyteen siitä, miten lasta tulisi hoitaa.

...Jatkuu

Furman B. (2004) Huostaanotto hoidolisista syistä Lääkärilehti 51-52/2004  

Lapsi diagnoosien metsässä

Kymmenen vuotta on kulunut kun lapsi katosi diagnoosien metsään. Kuvittelemme elävämme 2000-luvun vauraassa sivistysvaltiossa, emmekä keskiajassa. Mutta erilaisuuden kohtaamisen vaikeus johti perheen diagnoosien metsään, josta on lähes mahdoton vaikea selvitä.

Keskiajalla toki muutamia poikkeuksellisia yksilöitä poltettiin noitina, mutta erilaisuus oli luonteva osa yhteisöä. Lutherin mielestä vammaista lasta oli turha kastaa. Valistusajalla karkoitettiin erilaiset ihmiset pois näkyvistä metsiin, saariin ja laitoksiin. Kahdeskymmenes vuosisata on ollut erilaisuuden kitkemisessä pahin. Miljoonat ihmiset on palaneet uuneissa, pakkosterilisoinnit on olleet lakisääteisiä. Sota-aikana nälkään on tapettu vammaisia Suomessakin. Edelleenkin laitoksissa kidutetaan ihmisiä, joiden paikka on omassa kodissa.

Mandelan esimerkki antaa voimaa jatkaa taistelua lapsen ja perheen oikeuksien puolesta. Vain anteeksianto voi antaa mielenrauhan, mutta tämä ei tarkoita sitä, että vääryydet pitää unohtaa ja lakaista maton alle. Niistä pitää kaikkien oppia, ettei sama tapahtuisi uudestaan.

Seuraavassa voit seurata erästä syksyllä 2004 alkanutta tarinaa, jossa älykäs lapsi tuomittiin idiootiksi ja perhe leimattiin jääkaappiperheeksi. Tarina etenee tällä palstalla dokumenttien valossa...

Näillä sivuilla voitte  seurata lapsen väärinymmärryksestä alkanutta ja perheen selviytymisestä kertovaa kirjeenvaihtoa. Hoitokäytäntöjen tie johtaa pian lapsen ja perheen henkiseen ja fyysiseen kidutukseen, jonka luulisi sivistysvaltiossa jääneen viime vuosisadalle. (Henkilöiden nimet on yksityisyyden suojaamiseksi poistettu).

Julkaistut tallennedokumentit