Sisäinen puhe ja sisäinen ääni

Lapset yleensä tiedostavat sisäisen puheensa noin viisi vuotiaina, jolloin he lakkaavat puhumasta ääneen. 

Asperger-lapset eivät tiedosta sisäistä puhetta yhtä varhain ja ääneen puhuminen jatkuu usein nuoruusikään. Kysyttäessä he sanovat, ettei heillä ole sisäistä ääntä eivätkä he käy sisäistä keskustelua ajatellessaan.

Saattaa olla, että vasta nuoruusiässä Asperger-henkilö lopettaa yksinpuhelun ja huomaa ajattelevansa omassa päässään. Tällöin hän saattaa kertoa kuulevansa ääniä ja keskusteluita päässään, mitä voidaan pitiää merkkiniä skitsofreniasta. On tärkeä erottaa toisistaan sisäinen ääni, joka on ajattelun ja ongelmanratkaisun luonnollinen osa, ja skitsofreniaan liityvät kuuloharhat.

Psykoottisessa masennuksessa äänet puhuvat usein suoraan henkilölle, kun taas skitsofreniassa äänet puhuvat yleensä henkilöstä. Autismissa pään sisäiset äänet on yleensä aivan tavallista sisäistä puhetta.

Kirjallisuutta
Attwood T. (2012) Aspergerin oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen. Kehitysvammaliitto, Helsinki.
Gillberg C. (2000) Autismi ja autismin sukuiset häiriöt lapsilla, nuorilla ja aikuisilla. Hakapaino Oy, Helsinki.

Uusi ratkaisu ääneen ajatteluun

Asperger-aikuiset ajattelevat ääneen ilmeisen tietämättöminä siitä miten hämmentävää tai ärsyftävää tämä voi olla muiden ihmisten mielestä.  Aääneen ajattelu on sallittu lapsille, mutta aikuisia yksin puhujia on pidetty hulluina.

Ääneen ajatteleminen voi liittyi ongelmanratkaisemiseen. Jotkut Asperger-nuoret ovat sanoneet, ettähe voivat ajatella paremmin puhumalla itsekseen, tai sitten henkilön on vaikea "erottaa mieltään ja suutaan toisistaan.

Kun kuuntelee puhetta, jolla ei tunnu olevan mitään yhteyttä senhetkisiin sosiaalisiin tilannetekijöhin, huomaa sisallon olevan toisinto päivän keskusteluista ja henkilön yritys ymmärtää eritasoisia merkityssisiltöjä, tai sitten henkilo harjoittelee, mitä hän voisi sanoa jossakin tulevassa tilanteessa.

Yksin ollessaan nuori saattaa puhua ääneen mielikuvitushenkilolle tai -ystäville, eikä välttämättä käy keskustelua kuulemiensa ääniharhojen kanssa, kuten psykiatrit asian helposti tulkitsevat.

Yksinpuheluun moderni viestintäteknologia on tuonut lisäarvona odottamattoman ratkaisun. Yksinpuhelua sallitaan ympäristössämme tänä päivänä paremmin kuin aikaisemmin, sillä on niin tavallista, että ihmiset puhuvat kännykköihinsä eikä toista osapuolta tarvitse olla näkyvissä.

Kirjallisuutta
Attwood T. (2012) Aspergerin oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen. Kehitysvammaliitto, Helsinki.
Gillberg C. (2000) Autismi ja autismin sukuiset häiriöt lapsilla, nuorilla ja aikuisilla. Hakapaino Oy, Helsinki.

Autismin erotusdiagnoosit

Elämme jo 2000- luvun toista vuosikymmentä. Edelleenkään autismia ei tunnisteta, vaan diagnoosiksi merkitään helposti persoonallisuushäiriö tai skitsofrenia. Ongelmana näissä on virheellinen hoito, kuntoutus ja lääkitys, joista liian monet kärsivät edelleen. 

Autismilehdessä no. 2 2014 Sonja kertoo, kuinka hänen elämässään vuosikymmeniä oli ollut vaikeuksia, joita asiantuntijat eivät olleet ymmärtäneet. Hänen ongelmiaan pidettiin masennuksesta, itsetunto-ongelmista tai persoonallisuushäiriöistä johtuvaksi. Sitten hän törmäsi netissä taulukkoon, jossa yksinkertaistettiin persoonallisuushäiriöisen, skitsofrenisen ja autistisen ajattelun piirteitä.

Frank Johansson kirjoittaa Amnestyn blogissaan kuinka Venäjällä syyttömänä tuomion saanut autistinen  Mihail Kosenko on tuomittu psykiatriseen pakkohoitoon aggressiivisen skitsofrenian takia. Mihail on nyt Amnestyn adoptoima mielipidevanki.

Myös lähempää löytyy autistisia ihmisiä jotka on tuomittu skitsofreenikkoina pakkohoitoon. Yhtälailla kuin Venäjällä autismin ja varsinkin aspergerin piirteet voidaan edelleenkin diagnosoida skitsofreniaksi Suomessa. Ylen elävän arkiston ohjelmassa Autismin kolmet kasvot Kari Salonen kertoo kuinka hänet tuomittiin skitsofreenikkona pakkohoitoon.

Autismikirjon ja psykoosin eroja

Piirre	Autismikirjo	Psykoosihäiriöt
Puheen yksityiskohtaisuus	Korostunut 1)	Ei tyypillinen piirre 2)
Puheen kirjakielisyys	Korostunut	Ei tyypillinen piirre
Puheen ja ajatusten outous	Logiikka omaperäistä	Selvemmin realiteetin vastaisia
Viive vastaamisessa	Vastaukset usein asiallisia, tarkkoja	Vastaukset lyhyitä, tai hajanaisia
Sosiaalinen muodollisuus	Korostuneen korrektia, yliopittua	Ei tyypillinen piirre
Itsekseen hymyily, naureskelu	Omiin mielleyhtymiin reagointi	Harhoihin reagointi 3)
Poikkeava katsekontakti	Usein ohi kasvoista tai sivuille kohdistuva 4)	Usein levottomammin harhaileva, pistävä 3)

1. Poikkeuksena kielellisesti heikkolahjaiset.
2. Juuttuminen toistelemaan jotain yksityiskohtaa mahdollista.
3. Akuutissa psykoosissa tai skitsofreniassa.
4. Silmiin katsoessaan voi olla intensiivinen.

Sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeudet

Taulukossa on kuvattu sosiaalisen vuorovaikutuksen eroja ja yhtäläisyyksiä. Sosiaalinen kanssakäyminen on usein pulmallista sekä autismin kirjon lievimmissä muodoissa että psykoosihäiriöissä. Molemmissa sosiaaliset tilanteet ovat tavallista kuormittavampia, mikä voi johtaa niiden välttelemiseen. Lievemmin autistiset henkilöt voivat kaivata sosiaalisia suhteita, mutta vuorovaikutus voi olla kömpelöä ja sitä leimaa yleisesti sosiaalisen tilannetajun puute, ts. puutteellinen intuitio ja spontaanin mukautumisen niukkuus. Tämä voi näkyä korostuneen korrektina ja kaavamaisena vuorovaikutuskäyttäytymisenä.

Autisminkirjon henkilö saattaa tulkita sanalliset viestit kirjaimellisesti tai jättää huomiotta sanattomat viestit (35). Lisäksi henkilön omat sanattomat viestit, kuten ilmeet ja eleet, voivat olla puutteellisia tai poikkeavia. Toisten ihmis ten tarkoitusten väärintulkinta saattaa autismin kirjosta kärsivän henkilön kohdalla antaa vaikutelman paranoidisuudesta. Sekä autismin kirjon häiriöissä että psykoosihäiriöissä, erityisesti skitsofreniassa, kielellistä kyvykkyyttä leimaa usein konkreettisuus. Autismin kirjon lievemmässä muodossa, Aspergerin oireyhtymässä henkilö ymmärtää sanat usein liian kirjaimellisesti huolimatta muuten hyvästä käsitteellistämiskyvystä.

Kirjaimellisuus voi johtaa helposti väärinymmärryksiin ja konfliktitilanteisiin sosiaalisissa tilanteissa. Tämä on otettava huomioon myös tehtäessä diagnostista haastattelua esimerkiksi aistiharhojen osalta. Kysymystä ja potilaan vastausta tarkentamalla pääsee todennäköisemmin selvyyteen siitä, onko kyse harhasta. Mikäli kyse ei ole selvästi harhasta, sitä ei pitäisi ylitulkita oireeksi psykoottisuudesta. Lisäksi autismin kirjon häiriöissä tyypilliset aistiyliherkkyydet aiheuttavat ahdistavia kokemuksia, joiden verbalisointi saattaa aiheuttaa vaikutelman aistiharhoista tai ajattelutoimintojen outoudesta. Luotettava harhaluulojen ja kuuloharhojen arviointi voikin olla erittäin haasteellista autismin kirjon häi riöiden kohdalla.

Autismin kirjon lievimmissä muodoissa on ominaista yksin viihtyminen ja itsekseen puuhastelu, mikä saatetaan tulkita virheellisesti skitsofrenian negatiivisiksi oireiksi. Autismin kirjon henkilöt väsyvät helposti toisten seurassa, ja he tarvitsevat yleensä sosiaalisten tilanteiden jälkeen selkeästi aikaa olla yksikseen. Sosiaalisten kontaktien olemassaolo ei poissulje autismin kirjon häiriön mahdollisuutta. Diagnostisesti on tärkeää kartoittaa vuorovaikutuksen laadullisia piirteitä.

On tarpeen selvittää mm. keitä henkilö pitää ystävinään,kuinka usein hän heitä tapaa ja kenen aloitteesta sekä mitä heillä on tapana yhdessä tehdä. Voi nimittäin olla, että henkilö pitää ystävänään ihmistä, jonka on tavannut kerran. Tämä voi johtua autismin kirjon henkilön tavallisuudesta poikkeavasta ymmärryksestä sosiaalisista kuvioista. Asperger-henkilölle voi myös olla kehittynyt ystävyyssuhde pitkän ajan kuluessa lähiympäristössä ilman merkittävää omaa panosta (naapuri/sama luokka/päiväkoti), mutta uusiin ihmisiin tutustuminen on hankalaa oma-aloitteisesti.

Psykoosihäiriöissä ihmissuhdevaikeudet voivat selittyä useilla erilaisilla mekanismeilla. Negatiiviset oireet voivat johtaa sosiaalisen verkoston kapeutumiseen ja lisäksi korostunut epäluuloisuus ja/tai häiritsevät positiiviset oireet saattavat aiheuttaa toisten seuran välttelemistä. Nämä mekanismit eivät kuitenkaan yksinään selitä sosiaalisen kanssakäymisen ongelmia psykooseissa. Sosiaalisen vuorovaikutuksen laatu voi heiketä vähitellen psykoosi häiriöissä osin jo esivaiheessa alkavien kognitiivisten vaikeuksien vuoksi; psykoosiin sairastunut tai sairastumassa oleva ei välttämättä muista yhtä hyvin keskusteltuja asioita tai jaksa keskittyä sosiaalisissa tilanteissa tilanteen vaatimalla tavalla.

Lähde:

Mukkala S., Korhonen A., Raapana M. Autismin kirjon ja psykoosihäiriöiden eroja ja yhtäläisyyksiä Suomen Lääkärilehti 18/2013 vsk 68

Erotusdiagnoosi skitsofrenian ja muiden häiriöiden välillä vaihtelee

Skitsofrenia-nimikkeellä tarkoitetaan ryhmää psykoottisia häiriöitä, joiden laatu ja ennuste ei ole suinkaan yhtenäinen.

Diagnostinen raja skitsofrenian ja muiden häiriöiden välillä on sopimuksenvarainen ja on vaihdellut eri aikoina ja eri maissa. Samalla myös hoito ja sen tulokset ovat vaihdelleet. Hoidon tuloksellisuuden arviointi on tällöin sairauden sijaan ankkuroitunut pitkälti yhteisöllisiin käsityksiin ja ennakkoluuloihin. Ei ole harvinaista, että potilaaseen lyöty stigma on ollut invalidisoivampi kuin varsinainen sairaus.

Skitsofrenian hoidon tulisi olla ennen muuta tapauskohtaista, vuorovaikutuskeskeisesti suuntautunutta hoitoa, jota toteutetaan tarpeenmukaisen lähestymistavan hoitoympäristössä potilaan itsemääräämisoikeutta kunnioittaen.

Skitsofreniaan sairastuneita hoidettaessa näkyviin tulee edelleen usein vääriä käsityksiä, asenteita ja jopa vääriä hoitotapoja. 1980-luvulla esillä olleet ja varsin myönteisiin kokemuksiin johtaneet näkemys- ja hoitotavat ovat 2000-luvulla jääneet vähälle huomiolle ja puuttuvat skitsofrenian käypä hoito -suosituksesta lähes kokonaan.

Skitsofrenian kansainvälinen tautiluokitus näyttää usein johtaneen siihen, että potilaissa huomio kohdistuu yksinomaan luokitusta vastaavien oireiden etsimiseen ja toteamiseen, sen sijaan että perehdyttäsiin ymmärtävän kontaktin kautta potilaan henkilökohtaiseen elämänhistoriaan ja sen vaikutuksiin hänen kehitykseensä ja sairastumiseensa. Myöskään potilaan välittömän perheympäristön ja muun sosiaalisen verkon merkitys ei näin tule esille.

Lähde:

Aaltonen J., Alanen Y.O.(2014) Skitsofrenian psykologinen, tarpeenmukainen hoito unohdettu? Suomen Lääkärilehti 44/2014 vsk 69 sivut 2858-2859