Näe sanojen taakse

Kun tarkkailee kehonkieltä voi löytää keinon nähdä ihmisen sanojen taakse. Kehonkieli kertoo, mitä tosiasiassa ajattelemme tai haluamme. 

Kehitysvammaisen kanssa nämä keinot ovat merkittävässä asemassa, näin vastaanottaja voi ymmärtää kehitysvammaista paremmin jos hän ei osaa ilmaista itseään puhumalla tai kirjoittamalla. Terveysneuvontatilanteissa ei-kielellinen viestintä on usein apuna täydentämässä viestin sanomaa.

CP-vammaisen ihmisen kanssa kommunikoidessa on hyvä käyttää selkeää ja rauhallista puhetta sekä on hyvä antaa aikaa keskustelulle. Jos vuorovaikutustilanne viedään eteenpäin kiireellä, jäävät keskustelut lyhyiksi ja kontaktinotto vaikeutuu. Jos hoitava henkilö tietää CP-vammasta ja osaa suhtautua ja ymmärtää asiakkaan tilannetta, se vie vuorovaikutustilannetta eteenpäin.

Myös monien liikuntavammaisten kommunikointia ei huomata, sillä kuuntelija ei havaitse heidän olevan tarkkaavaisia. Katsekontakti on usein tarkkaavaisuuden ilmaisu. Liikuntavammaisella ei ole fyysisiä mahdollisuuksia pitää erimerkiksi päätä paikallaan yhdessä kohdassa, tai kannatella sitä koko ajan pystyssä. Siksi kuuntelijan täytyy pitää tilanne rauhallisena ja havainnoida asiakasta ja hänen kommunikointiaan.

Lähde:
Asiakkaan ja sosiaalityöntekijän kohtaaminen Asperger-aikuisen näkökulmasta Kaisa Kangas 0307965 Pro gradu Kevät 2014 Sosiaalityö Lapin yliopisto 

Kyvyttömyys ilmaista itseään johtaa haastavaan käytökseen

Suurin osa inhimillistä viestintää on sanatonta. Kuitenkin autistisen lapsen on vaikeaa ilmaista itseään elein ja ilmein. 

Puhumattomuus, eleettömyys ja ilmeettömyys ei tarkoita, ettei lapsi halua viestiä, vaan sitä, että autistiselta ihmiseltä puuttuu väline, jolla viestiä. Kielellinenkin ilmaisu tulkitaan helposti väärin, kun sitä ei pystytä elein vahvistamaan (Argyle (1988) Social Interaction. Methuen, London).

Haastavasta käytöksestä saattaa tulla toimiva malli omien tarpeiden ilmaisuun ja sitä voi olla vaikea muuttaa hyväksyttyyn tapaan ilmaista tunteitaan. Koulun tai laitoksen auktoritääriset kasvatusmenetelmät voivat johtaa aiemmin kotonaan sosiaalisesti hyvin käyttäytyvän autistisen lapsen käytöksen täysin sosiaalisesti sopimattomille raiteille.

Kyvyttömyys ilmaista omia tarpeitaan ja turhautumista on selvästi syynä autistisen lapsen haastavaan käytökseen.

Katseen refleksiivinen tarkkaavuus autistisilla lapsilla

Kouluikäisten, hyvätasoisten autististen lasten tutkimustulokset ovat osoittaneet, että toisen henkilön sivulle suuntautuneen katseen seuraaminen toimii myös autistisilla lapsilla. 

Vaikeudet oma-aloitteisessa toisen henkilön katsesuunnan seuraamisessa eivät näytä selittyvän sillä, että tarkkaavuuden suuntaamiseen liittyvät perusmekanismit eivät toimisi autistisilla lapsilla. 

Katseella on sosiaalinen viesti. Tarkkaavuuden seuranta toisen henkilön katsesuunnan perusteella ei autistiselle lapselle välttämättä anna käsitystä toisen henkilön sanattomasta viestistä.

Kylliäinen A, Hietanen JK. Attention orienting by another’s gaze direction in children with autism. J Child Psychol Psychiatry 2004;45:435– 44.

Senju A, Tojo Y, Dairoku H, Hasegawa T. Reflexive orienting in response to eye gaze and an arrow in children with and without autism. J Child Psychol Psychiatry 2004;45:445–58.

Pitskel NB, Bolling DZ, Hudac CM ym. Brain mechanisms for processing direct and averted gaze in individuals with autism. J Autism Dev Disord 2011;41:1686-93.

Lähde: Kasvot, katse ja autismi, Katsausartikkeli, Suomen Lääkärilehti 8/2013

Kasvot, katse ja autismi

Autistisesti käyttäytyvillä henkilöillä on usein vaikeuksia tulkita sosiaalisesti merkittävää tietoa toisten ihmisten kasvoista. Näiden vaikeuksien taustalla saattavat olla toisen henkilön silmiin katsomiseen liittyvät poikkeavuudet. 

 

Silmiin katsominen ei ole motivoivaa autistisille lapsille. Seurauksena voivat olla autismille tyypilliset vaikeudet jaetussa tarkkaavuudessa ja katsekontaktissa sekä kasvohavaintojen harjaantumattomuus.

Autismin varhainen tunnistaminen antaa edellytykset katsekäyttäytymisen tukemiselle ja kasvohavaintojen mahdollisimman normaalille kehittymiselle. Ihmisten välinen sosiaalinen vuorovaikutus tukeutuu sekä kielelliseen kommunikaatioon että ei-kielelliseen informaatioon.

Kehon asennot ja eleet sekä erityisesti kasvot välittävät monenlaista vuorovaikutuksen säätelyn kannalta keskeistä tietoa. Toinen henkilö tunnistetaan luotettavimmin kasvoista, ja päätelmät ihmisten iästä ja sukupuolesta perustuvat myös useimmiten heidän kasvoihinsa. 

Lähde:

Kasvot, katse ja autismi, Katsausartikkeli, Suomen Lääkärilehti 8/2013

Anneli Kylliäinen PsT, Suomen Akatemian tutkijatohtori

Jari K. Hietanen Ph.D., professori, Human Information Processing -laboratorio Tampereen yliopisto, yhteiskuntaja kulttuuritieteiden yksikkö, psykologia