Asperger identiteetin antajana

Aspergerista on tullut oma kulttuurinen identiteettinsä, joka on opittu tuntemaan syrjimisen vastaisena, merkityksen antavana ja voimaannuttavana käsitteenä, jota niin moni aiemmin ”hulluksi” diagnosoitu on kiittänyt.

Asperger on antanut lyhyen, selkeän selityksen yksilön erikoisille piirteille ilman stigmaa. Miksi hyvästä käsitteestä pitäisi luopua? Siinä on jotain josta jokainen asperger pitää kiinni omalla tavallaan. Asperger merkitsee yhteistä kokemusta ja paikkaa autismin yhteisestä sateenkaaresta.

Asperger merkitsee asseille vapautusta hulluudesta ja holhouksesta. Pitääkö nyt hylätä tämä laitoskierteellä, kidutuksella, hiellä ja kyyneelillä ansaittu vapaus ja alistua uudestaan syrijvään kohteluun ja nöyristellä kallonkutistajien autisminkirjossa ilman omaa sanaa ja vahvaa identiteettiä?

Ei heitetä hyvää nimeä pesuveden mukana pois, juuri kun napanuora on saatu poikki! Erinomaista tunnustettua kansainvälistä nimeä ei kannata muotisyistä vaihtaa. Se olisi katasrofi varsinkin asseille, jotka rakastavat omaa kulttuuriaan ja identiteettiään.

Tieto näistä neurologisista poikkeamista kasvaa mm. geenitiedon myötä koko ajan. On hyvä että Asperger on vapautettu nyt myös diagnoosin nimensä antajan (kallonkutistajan) kahleista. Niin moni etsijä on kiittänyt luojaansa, että on lopulta löytänyt oman nurkkansa yhteisestä hiekkalaatikkosta ja paikkansa tässä hienossa Assi-kulttuurissa.

On turha ottaa diagnoosiin sen tarkempaa kantaa, kun tutkijat tai sitten lääkärit ja psykologitkaan eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen Asperger-diagnoosista ja sen takia heittivät sen ulos DSM-5 manuaalista. Riittää että ihminen itse tuntee Aspergerkulttuurin omakseen.

Asperger – identiteettiä ilman hulluutta

Asperger merkitsee omaa identiteettiä ilman hulluutta ja on myös kulttuurinen kategoria, johon ihminen tiedostaa kuuluvansa. 

Käsitteet ovat ihmisen luomuksia tarkoituksena antaa asioille merkityksiä. En takerru mihinkään nimikkeeseen, vaan  Asperger merkitsee omaperäistä vuorovaikutusta ilma diagnoosiakin. On vapaaehtoista kuka mihinkin kategoriaan haluaa itsensä liittää.

Todellisena vaarana Asperger-identiteetille on stigmatisoidun skitsofrenia diagnoosin paluu. Herra Asperger löysi nuorista potilaistaan vahvuudet - muutakin kuin hulluuden ja näki että sopivissa olosuhteissa nämä nuoret tulevat toimeen ilman laitostakin. Hän jopa seurasi heidän elämäänsä ja on monen mielestä oman aikansa asperger-ihminen.

Asperger on on ollut vanhan koulukunnan kallonkutistajille kiistanalainen ja vihattu diagnoosi, koska se on ohjannut assit pois mielisairaaloista ja mm psykodynaamisesta psykoterapiasta. Itseasiassa DSM-5 ilman Aspergeria on sitä mitä nämä kallonkutistajat ovat aina toivoneet.

Nämä psykodynaamiset psykoterapeutit leimasivat myös lapset skitsofreenikoiksi. He sanovat miksi haluatte Aspergeria — Skitsofrenia on parempi diagnoosi ja siihen on olemassa jopa lääke ja terapia, kun Aspergeriin ei ole mitään lääkitystä.

Vaarana on, että Aspergerin katoaminen saattaa tulevaisuudessa merkitä skitsofrenia-diagnoosia niille, joille ei löydy autismin kirjon kriteereitä. Käsitteet ovat ihmisen luomuksia tarkoituksena antaa asioille merkityksiä. Asperger ei merkitse parempaa väkeä autismin kirjossa. Jokaisella pitäisi olla oikeus kuulua siihen lokeroon, mikä tuntuu parhaalta tai moneekin lokeroon. Käsitteiden tarkoitus on antaa asioille merkityksiä.