Perheestä löytyy lastensa paras asiantuntemus

On ihmeellistä, kun vanhempiien ei luoteta lasten neurologisissa ongelmissa, vaan syyllistetään. On kummallista, että vanhemmille annetaan asiantuntemuksen nimissä kasvatusmalleja, joissa kehotetaan väkivaltaan.

Vanhemmat eivät pidä väkivallasta ja pakosta. Ei ole kuitenkaan syytä syyllistää omia vanhempia sen takia, sillä heidän ajattelunsa edustaa oman aikakautensa uskomuksia. Mitä vanhemmat voivat tehdä omalta osaltaosaltaan on panna piste kaikelle pakolle ja väkivallalle.

Toivotaan, että myös ihmiset, jotka työkseen toimivat autististen lasten kanssa ymmärtäisivät, että väkivalta ei hoida ketään, vaan aiheuttaa uusia traumoja. 

"Mitä syntejä sitä on tultu tehtyä"?

Kysymys on itseasiasssa siitä sopiiko pakko ylipäätään kasvatukseen? En tiedä antaako raamattu tähän asiaan ohjeita. Siitäkin on olemassa monia käännöksiä ja tulkintoja.

Isäni kertoi kuinka hänen äitinsä oli vakavasti sairas ja pelkäsi kuolemaa. Hän kutsui papin paikalle tunnustaakseen syntinsä. Isäni piiloutui sängyn alle. Pappi sitten kysyi:"Mitä syntejä sitä on tultu tehtyä"? - "Eihähän tässä muuta syntiä, kuin olen lapsiani pieksänyt". "Ei se ole mikään synti - vaan hyve". Vastasi pappi:"Ken piiskaa säästää se lastaan vihaa". Isoäitini toipui ja isäni kertoi, että tämän jälkeen hänen yksinhuoltaja äitinsä hakkasi lapsiaan entistä kauheammin.

Eli on kysymys tulkinnoista. On asioita, joissa lasta pitää estää. Mutta tarkoittaako se lapsen hakkaamista? Tarvitseeko lapsi edes läpsäisyä? Omalla lapsellani on kosketushäiriö. Jo pelkkä kosketus tuottaa hänessä kipua. Sanat riittää kieltämään.

Onko teillä kokemusta pakosta - oletteko itse kokeneet, että olisi ollut tarvetta pakon käyttöön kasvatusmenetelmänä?

"Ken vitsaa säästää se lastaan vihaa"

Tommy Helsten kirjoittaa kadotetusta vanhemmuudesta ja pitää sitä syynä lasten tarkkaavaisuushäiriöihin ja aspergerimaiseen käyttäytymiseen.

Helsten antaa esimerkin: jos lapsi pistää sormen syntymäpäiväkakkuun pitää läpsäistä lasta! Hän on pakon kannattaja lasten kasvatuksessa. Hänen mukaansa "Ken vitsaa säästää se lastaan vihaa" sisältää suuren viisauden ja hyvän kasvatuksen mallin. Neuvotteleva vanhempi on hänen mielestään kaiken ongelman syy. Lasten kanssa ei neuvotella. Vanhempi määrää!

Tätä mallia myös käytetään psykodynaamiseen oppiin nojaavissa laitoksissa, joissa tarkkaavaisuushäiriöisiä lapsia hoidetaan. Myös autistit saavat maistaa pakkoa samoissa laitoksissa, vaikka pakkoa ei pitäisi heidän kasvatuksessa käyttää, vaan nimen omaan pitäisi neuvotella, keskustella ja perustella. Näin myös lapset oppivat oikean tavan toimia. Pakko antaa pakkomallin - keskustelu keskustelumallin (Kerola).

Kosto koplauksesta

Yllättäen ilman että asiasta olisi aiemmin keskusteltu, johtaja ja päällikkö esittivät, että työntekijän pitäisi ottaa vastuulleni työkokeilija, jota muut eivät halunneet ottaa vastaan.

Työntekijä suostui, mutta pyysi työnohjausta ja omana aikana koulutusrajoitusten poistoa. Vastauksena oli: “Et voi koplata näitä!”. Johon työntekijä totesi ”Itse olette koplanneet laatimalla sopimuksen, jossa rajoitetaan koulutuksiin osallistumista”. Päällikkö sanoi, että tästä voimme keskustella kahden kesken. Myöhemmin tämä totesi yksityisesti, että kyllä kaikesta voidaan sopia ihan yksityisesti.

Ei kestänyt kuin puolisen tuntia, kun mobiilipiiska suolsi sähköpostia, jossa työntekijää syytettiin liian suurista puhelinlaskuista cc:nä johtajalle. Talvilomalla vastatut soittopyynnyöt liittyivät kuitenkin toimenkuvaan. Niimpä pomon oli lopulta pakko todeta, että että lomalla vastatut soittopyynnöt lujittaa yhteistyöverkostoja, tuo PR:ää ja suotavaa olisi myös lomallakin toivottaa uudet yhteistyökumppanit tervetulleeksi.

Kun virtuaalipiiska heiluu

Tähän aikaan vuodesta kaikkien ahkerien lapsien pitäisi uskoa open sanaan. Jos ei uskota, niin tarjolla on nyt uusinta uutta mobiilipiiskaa. Siitä on tullut nyt myös suosittu johtamisen väline. Vaikka välinettä esitellään edullisena, sen käyttö voi tulla yhtä kalliiksi kuin Nokia.

Mobiilipiiskan käyttö on helppoa kun ei tarvita kohdata alaisiaan face to face. Sitä voi käyttää, kun ei luoteta omaan ja alaistensa asiantuntemukseen. Tai kun ei uskalleta kertoa mitä ajatellaan, vaan pakotetaan toinen arvaamaan. Tämä käytäntö johtaa pian siihen, että lupaukset ja sana kärsivät inflaation. Mobiilipiiskan kanssa on helppoa vetäytyä erehtymättömänä ikonina johtajien norsunluutorniin.

Eräs esimies totesi: "Minua motivoi ja kantoi yli vaikeiden online-osamattomuuden aikojen se näky tulevaisuuden työyhteisöistä, joissa ei tulla pärjäämään ilman hyviä online- vuorovaikutustaitoja. Johtajana en halunnut jäädä polkemaan paikalleen, vaan olla etujoukoissa tekemässä proaktiivisesti online-työskentelyn muutosta. Sekään rooli ei ole helppo, mutta on se kuitenkin helpompi rooli kuin olla työyhteisön perässävedettävä ankkuri".

Otala, L. & Ahonen, G. (2005) Työhyvinvointi tuloksentekijänä. 2. uudistettu pai- nos. Helsinki: WSOYpro Oy.)

Armoviitosilla jää oppimisvaikeudet selvittämättä

Raaseporilaiset mallikoulujen kasvattajat ovat huolestuneita koulujen yhdistämisen kyseenalaisista ”säästöistä”. Koululaisten hyvinvointi on säästötoimien armoilla. Entä mikä on peruskoulussa tehtyjen leikkausten vaikutus koulutustakuuseen suurissa yhdistetyissä oppilaitoksissa?

Koulutustakuu toteutuu hyvin opiskelijoille, jotka ovat olleet tehostetun tuen piirissä jo peruskoulussa. Heidän opintopolkunsa ja tukitarpeensa ovat usein asiantuntijoiden valmiiksi suunnittelemia.

Väliinputoajia ovat peruskoulun armoviitosilla läpäisseet. Useimmat eivät tiedä, mitä heistä tulee isona. Motivaation lisäksi puuttuvat koulunkäynnin perusvalmiudet. Varsinkin hiljainen lapsi jää vaikeuksineen huomaamatta. Vasta ammattikoulun lukiseulassa saattavat selvitä oppimisen vaikeudet. Tähän voivat kietoutua esimerkiksi kuulon tai näön sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmat.

Laatua vai säästöjä opetukseen?

Lasketaanko opetuksen tulos lyhytnäköisinä säästöinä vai pitkävaikutteisena laatuna? Eikö oppimistulosten pitäisi ohjata opetuksen suunnittelua?

Ammatillista opetusta keskitetään ruuhka-Suomen suuriin yhdistettyihin oppilaitoksiin, joissa tilat ja henkilöstö eivät riitä, ”tulosta” tehdään vippaskonstein suurentamalla opetusryhmiä ja siirtämällä opiskelijat työelämään ilman opetus- ta ja ohjausta.

Huoli on yhteinen koko opetusalalla. Siirryttäessä pienemmistä yksiköistä suurempiin ja maaseudulta asutuskeskuksiin oppimistulokset heikkenevät monenlaista kallista tukitoimista huolimatta ja nuorten syrjäytyminen lisääntyy. Miksi opiskelijat eivät voi siirtyä ruuhka-Suomesta maaseudulle, jossa opetus on laadukkaampaa ja opiskelijoiden valmistuminen on paremmin turvattu kuin pääkaupunkiseudulla?

Epätasapaino lahjakkuuden eri osa-alueilla

As-diagnoosi on todella tärkeä selvittää erotuksena lasten muunlaisten laaja-alaisten sekavuustilojen hoitoon. Vaikka Aspergeristä puhutaan paljon - tietyt käsitykset on fiksaantuneet meihin - kuten oireen yhdistäminen lahjakksiin lapsiin. Paremmin sitä kuvaa esittämäsi epätasapaino lahjakkuuden eri osa-alueilla.

Perinteiset psykoterapeuttiset keskustelut, neuroleptit ja rauhoittavat lääkkeet ovat varmasti sopivia tavallisessa psykoosissa, mutta lapsemme Aspergerin kaltaisessa sekavuustilassa ne eivät ole meistä vanhemmista tuntuneet parhailta tutkimus- ja hoitomuodoilta. Esimerkisi sairaalassa aloitettu lääkitys peitti lapsen nukahtamisvaikeuden, hitaan, täsmällisen ateriointityylin ja tavan reakoida pettymyksiin. Keskusteluissa ne nähtiin oireena lapsen tunne-elämän kehittymättömyydestä. Lääkityksen loputtua pojan ominaispiirteet ovat palanneet.

Hoitohenkilökunnan huoli oli, että lapsen kanssa ei tultaisi toimeen Joulun pyhinä ja ehdotettiin lääkityksen käynnistämistä kaiken varalta uudelleen. Kiitos erinomaisen väitöskirjan*, osasin pyytää ettei lääkitystä alotettaisi ennenkuin varmuus pojan tilasta selvitettäisiin tarkemmin (Olemmehan me tälläisen lapsen kanssa tultu toimeen ennenkin yhdistämättä hänen temperamenttiaan Aspergeriin).

Kaikki asiantuntijat ovat tehneet parhaansa auttaakseen lastamme. Jokainen meistä toimii omasta ammatillisesta viitekehyksestään. Kiitos silmiä avaaavan tutkimuksen olemme osanneet tuoda esille lapsemme piirteitä, joihin emme ole aiemmin kiinnittäneet suurempaa huomiota. Pojallemme on lopultakin luvattu neuropsykologinen tutkimus - joten uskon lapsen ongelman tässä kevään kuluessa ratkeavan.

*) Taina Nieminen-von Wendtin väitöskirja ”On the Origins and Diagnosis of Asperger syndrome. A Clinical, Neuroimaging and Genetic Study” (Aspergerin oireyhtymän jalanjäljillä. Kliiniset löydökset, neurokuvantaminen ja genetiikka) tarkastettiin 3.12.2004.

Katseen käytöstä vuorovaikutustaitojen oppimiseen

Autistisen käyttäytymisen riskin tunnistaminen mahdollisimman varhain mahdollistaa varhaisen kasvojen tulkintaan suuntautuvan kuntoutuksen ja katsekäyttäytymisen tukemisen.

Vanhempien ensimmäinen huoli autistisesta lapsesta ajoittuu yleensä siihen, kun lapsi on 1–1,5-vuotias. Autismi diagnosoidaan kuitenkin yleisimmin vasta, kun lapsi on 3–4-vuotias . Osalle autistisista lapsista on voinut tähän mennessä kuitenkin jo kehittyä tapa olla ottamatta katsekontaktia.. Vanhempia voidaan ohjata käyttämään katsettaan lapsensa vuorovaikutusaloitteiden kannustamiseen ja omien reaktioidensa tehostamiseen.

Tämä ohjaus on kuitenkin nähtävä osana laajempaa vuorovaikutuskäyttäytymisen tukemista. Katsekontaktin vaikutus affektiivis-motivationaalisiin reaktioihin. Autistisille ja vertailuryhmän tavanomaisesti kehittyneille lapsille esitettiin tietokoneen kuvaruudulla kasvokuvia, joissa silmät olivat auki tai kiinni.

Tulokset osoittavat, että vertailuryhmässä suoran katseen näkeminen sai aikaan merkitsevästi voimakkaampaa lähestymismotivaatioon liittyvää aivoaktiviteettia suljettujen silmien näkemiseen verrattuna. Autististen lasten ryhmässä katseella ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta.

GSR-mittausten tulokset osoittivat, että autististen lasten ryhmässä suora katse sai aikaan voimakkaamman autonomisen virittymisen kuin kasvot, jossa silmät ovat kiinni. Vertailuryhmässä suora katse ei korostanut virittymistä kasvoihin. Autistiset henkilöt tunnistavat henkilöllisyyden kasvoista tavallista heikommin.  

 

Green J, Charman T, McCona- chie H ym. Parent-mediated communication-focused treatment in children with autism (PACT): a randomised controlled trial. Lancet 2010;375:2152–60.

Baird G, Charman T, Cox A ym. Screening and surveillance for autism and pervasive develop- mental disorders. Arch Dis Child 2001;84:468–75.

Lähde: Kasvot, katse ja autismi, Katsausartikkeli, Suomen Lääkärilehti 8/2013

Katsekäyttäytyminen ja vuorovaikutus

Katsekäyttäytymisen vaikeuksilla on merkittävä rooli autismin sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmissa. Tuorein tutkimuskirjallisuus tukee ajatusta, että katsekontaktin vähäisyys on seurausta siitä, ettei lapsi ole varhaisvuosinaan ollut erityisen motivoitunut suuntautumaan toisten ihmisten kasvoihin ja silmiin.

Autistisesti käyttäytyvän pikkulapsen oma-aloitteisen sosiaalisen motivaation herättäminen toisen henkilön kasvoja ja silmiä kohtaan on yksi tärkeimmistä tavoitteista autismin varhaiskuntoutuksessa.

Silmien ja kasvojen havainnointiin houkuttelu mahdollisimman varhain saattaa osaltaan vähentää autististen lasten sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeuksia. Uusimmat kuntoutustutkimukset korostavatkin autististen lasten varhaiseen vuorovaikutukseen kannustamista ja erityisesti vanhemman ohjaamista vuorovaikutuskuntoutukseen.

Näissä tutkimuksissa ei ole kuitenkaan saatu näyttöä siitä, että autistisen käyttäytymisen vaikeusaste merkitsevästi lievittyisi kuntoutuksen myötä, vaikka lapsen sosiaaliset aloitteet, vanhemman reagoinnit ja jaettu tarkkaavuus paranisivatkin. Katsekäyttäytymisen tukeminen on tärkeää jo ennen varsinaista autismidiagnoosia. 

Kylliäinen A, Wallace S, Coutan- che MN ym. (2012). Affectivemotivational brain responses to direct gaze in children with autism spectrum disorder. J Child Psychol Psychiatry 2012;53:790–7.

Senju A, Johnson MH. Atypical eye contact in autism: Models, mechanisms and development. Neurosci Biobehav Rev 2009;33:1204−14.

Lähde: Kasvot, katse ja autismi, Katsausartikkeli, Suomen Lääkärilehti 8/2013

Kun katsekontakti häiritsee

Suoran katseen virittämän autonomisen aktivoitumisen (suhteessa käännettyihin ja suljettuihin silmiin) on osoitettu olevan yhteydessä myös sosiaalisten taitojen ongelmiin autistisesti käyttäytyvillä hyvätasoisilla lapsilla. 

Varhaiskehityksen aikainen negatiivinen tunnereagointi katsekontaktiin johtaa katsekontaktin välttämiseen ja sitä kautta edelleen laajaalaisiin sosiaalisen käyttäytymisen poikkeavuuksiin.

On kuitenkin huomattava, että syyseuraussuhde voi olla päinvastainenkin: sosiaalisten taitojen heikkoudet voivat saada aikaan esimerkiksi ahdistuneisuutta sosiaalisissa tilanteissa ja tämä puolestaan johtaa negatiivisiin tunnereaktioihin ja kohonneeseen autonomiseen virittyneisyyteen katsekontaktin aikana.

On myös esitetty, että autistinen lapsi ei sinänsä vältä katsekontaktia vaan että katsekontakti ei motivoi eikä palkitse autistisesti kehittyvää lasta samalla tapaa, kuin se palkitsee tyypillisesti kehittyvää lasta.

Motivaation puutteen vuoksi autistisen lapsen huomio ei kiinnity katseeseen eikä ylipäätään kasvoihin. Tätä näkemystä tukevat tutkimustulokset, joiden mukaan kasvot eivät kiinnitä autististen pikkulasten tarkkaavuutta puoleensa yhtä pitkäksi aikaa kuin tavanomaisesti kehittyneiden tai kehitysviiveisten lasten. Lisäksi tavanomaisesti kehittyvien lasten on osoitettu huomaavan nopeammin suoraan kuin sivulle katsovat kasvot, kun taas autistisilla lapsilla tällaista eroa ei ole löydetty.

Kylliäinen A, Braeutigam S, Hietanen JK, Swithenby SJ, Bailey AJ. Face- and gaze-sensitive neural responses in children with autism: A magnetoencephalographic study. Eur J Neurosci 2006;24:2679–90.
Pitskel NB, Bolling DZ, Hudac CM ym. Brain mechanisms for processing direct and averted gaze in individuals with autism.
Greene DJ, Colich N, Iacoboni M, Zai- del E, Bookheimer SY, Dapretto M. Atypical neural networks for social orienting in autism spectrum disor- ders. Neuroimage 2011;56;354–62. Hutt C, Ounsted C. The biological significance of gaze aversion with particular reference to the syndrome of infantile autism. Behav Sci 1966;11:346–56.
Kylliäinen A, Hietanen JK. Skin conductance responses to another person’s gaze in children with autism. J Autism Dev Disord 2006;36:517–25.
Joseph RM, Ehrman K, Mcnally R, Keehn B. Affective response to eye contact and face recognition ability in children with ASD. J Int Neuropsychol Soc 2008;14:947–55.
Kaartinen M, Puura K, Mäkelä T ym. Autonomic arousal to direct gaze correlates with social impairments among children with ASD. J Autism Dev Disord 2012; doi:10.1007/ s10803-011-1435-2.
Chawarska K, Volkmar F, Klin A. Limited attentional bias for faces in toddlers with autism spectrum disorders. Arch Gen Psychiatry 2010;67:178–85.
Senju A, Hasegawa T. Direct gaze captures visuospatial attention. Vis Cogn 2005;12:127–44.

Lähde: Kasvot, katse ja autismi, Katsausartikkeli, Suomen Lääkärilehti 8/2013

Katsekontaktin vähäisyys autismissa

Mikä selittää katsekontaktin vähäisyyttä autismissa? On pitkään esitetty, että autistiset henkilöt välttävät katsekontaktia, koska se saa aikaan heissä negatiivisen tunnereaktion.

Tunnereaktioihin liittyy autonomisen hermoston kohonnut virittyneisyys. Tutkimuksissa on itse asiassa saatu kokeellista näyttöä sille, että suora katse herättää autonomisen hermoston korostuneen aktivoitumisen autistisesti käyttäytyvillä kouluikäisillä, hyvätasoisilla lapsilla, ja tämän on osoitettu olevan käänteisessä yhteydessä heidän kykyynsä tunnistaa kasvojen henkilöllisyyttä.

Suoraan ja sivulle käännetyn katseen esittäminen näyttää aktivoivan autististen lasten aivot eri tavalla kuin tavanomaisesti kehittyneiden: suoraan ja käännettyyn katseeseen mitatut, aivojen eri alueilla ja eri ajankohtina syntyvät aivovastesarjat ovat erilaisia autismi- ja vertailuryhmän lapsilla. On mahdollista, että testeissä suoriutuminen perustuu autistisesti käyttäytyvillä henkilöillä vaihtoehtoisiin, ei-sosiaalisiin kognitiivisiin strategioihin ja hermostollisin mekanismeihin.

Aivan viimeaikaisissa tutkimuksissa on näytetty, että tarkkaavaisuuden suuntautumistehtävän aikana autististen lasten ja nuorten aivoissa eivät aktivoidu samat katsesuunnalle sensitiiviset hermostolliset mekanismit kuin vertailuryhmän lapsilla ja nuorilla.

Kylliäinen A, Braeutigam S, Hietanen JK, Swithenby SJ, Bailey AJ. Face- and gaze-sensitive neural responses in children with autism: A magnetoencephalographic study. Eur J Neurosci 2006;24:2679–90.
Pitskel NB, Bolling DZ, Hudac CM ym. Brain mechanisms for processing direct and averted gaze in individuals with autism.
Greene DJ, Colich N, Iacoboni M, Zai- del E, Bookheimer SY, Dapretto M. Atypical neural networks for social orienting in autism spectrum disor- ders. Neuroimage 2011;56;354–62. Hutt C, Ounsted C. The biological significance of gaze aversion with particular reference to the syndrome of infantile autism. Behav Sci 1966;11:346–56.
Kylliäinen A, Hietanen JK. Skin conductance responses to another person’s gaze in children with autism. J Autism Dev Disord 2006;36:517–25.
Joseph RM, Ehrman K, Mcnally R, Keehn B. Affective response to eye contact and face recognition ability in children with ASD. J Int Neuropsychol Soc 2008;14:947–55.
Kaartinen M, Puura K, Mäkelä T ym. Autonomic arousal to direct gaze correlates with social impairments among children with ASD. J Autism Dev Disord 2012; doi:10.1007/ s10803-011-1435-2.
Chawarska K, Volkmar F, Klin A. Limited attentional bias for faces in toddlers with autism spectrum disorders. Arch Gen Psychiatry 2010;67:178–85.
Senju A, Hasegawa T. Direct gaze captures visuospatial attention. Vis Cogn 2005;12:127–44.

Lähde: Kasvot, katse ja autismi, katsausartikkeli, Suomen Lääkärilehti 8/2013

Katseen suunta ja tarkkaavaisuus

Toisen henkilön sivulle suunnatun katseen näkemisen on osoitettu saavan aikaan havaitsijassa refleksinomaisen tarkkaavuuden suuntautumisen samaan suuntaan. 

Kuvantamistutkimuksissa on osoitettu, että katsesuunnan aikaansaama tarkkaavuuden suuntautuminen aktivoi eri hermoverkkoja kuin esimerkiksi nuolisymbolin aikaansaama suuntautuminen.

Tällaisissa laboratoriokokeissa koehenkilöille esitetään ärsykkeitä tietokoneen kuvaruudulla. Kokeet koostuvat yleensä sadoista koekierroksista. Yksittäisellä kierroksella kuvaruudun keskelle ilmestyy ensin katseen kohdistuspiste ja sen jälkeen kuva kasvoista, joka katsoo joko vasemmalle tai oikealle sivulle. Hyvin nopeasti (esimerkiksi 200 millisekuntia) kasvokuvan ilmestymisen jälkeen ruudun jompaankumpaan laitaan ilmestyy reaktioärsyke.

Koehenkilön tehtävänä on painaa reaktionappia mahdollisimman nopeasti reaktioärsykkeen nähtyään. Reaktioajat sivulle ilmestyvään reaktioärsykkeeseen ovat niissä tilanteissa, joissa vihjekasvo on edellä katsonut reaktioärsykkeen puolelle, nopeampia kuin tilanteissa, joissa ennakoiva katse on vihjannut vastakkaiseen suuntaan.

Katsevihje esimerkiksi voi suunnanta havaitsijan tarkkaavuuden erittäin nopeasti sivulle. Jos reaktioärsyke sattuu ilmestymään samalle puolelle jonne tarkkaavaisuus siirtyi, sen havaitseminen tehostuu ja reaktioaika lyhenee verrattuna päinvastaiseen tilanteeseen. 

Hietanen JK, Nummenmaa L, Nyman MJ, Parkkola R, Hämäläinen H. Automatic attention orienting by social and symbolic cues activates different neural networks: An fMRI study. Neuroimage 2006;33:406– 13.

Lähde: Kasvot, katse ja autismi, Katsausartikkeli, Suomen Lääkärilehti 8/2013

Katseen suunta aktivoi mielentiloja tulkitsevat hermoverkot

Katsesuunnan analysointi tapahtuu aivoissa rinnakkain muun kasvoihin liittyvän informaation prosessoinnin kanssa. Tähän kasvojen ja katseen havaitsemiselle keskeisten alueiden muodostamaan järjestelmään kuuluvat myös etuotsalohkojen sisäpinnoilla olevat alueet (medial prefrontal cortex, MPFC), joiden tiedetään aktivoituvan tehtäessä arvioita toisen ihmisen mielentiloista.  

 

Katsesuunnan käsittelyyn osallistuu useita erillään olevia aivoalueita ja -rakenteita. Aivokuoren alapuolisista rakenteista amygdalan (A) ja aivokuorella olevista alueista ylemmän temporaaliuurteen etu- ja takaosien (anterior/ posterior superior temporal sulcus, aSTS ja pSTS), parietaalilohkon yläosien (superior parietal lobule, SPL) ja frontaalisten silmäkenttien (frontal eye fields, FEF) aktiivisuuden on osoitettu riippuvan siitä, onko katse kohdistettu havaitsijaan (katsekontakti) vai onko katse suunnattu sivuun.

Kasvojen ja katseen havaitsemiseen osallistuvia aivoalueita (Tsao, Keller). Varhaisemmilla, okkipitaalisilla näköaivokuoren alueilla tapahtuneen tiedonkäsittelyn jälkeen kasvoja käsitellään erityisesti temporaalilohkojen alapinnalla sijaitsevalla FFA-alueella (fusiform face area, FFA). Tämän aivoalueen hermoverkot aktivoituvat voimakkaasti, jos näkökentässä on kasvot. 

Tsao DY, Livingstone MS. Mechanisms of Face Perception. Annu Rev Neurosci 2008;31:411–37.

Keller H, Zach U. Developmental consequences of early eye contact behaviour. Acta Paedopsychiatr 1993;56:31–6.

Nation K, Penny S. Sensitivity to eye gaze in autism: Is it normal? Is it automatic? Is it social? Dev Psychopathol 2008;20:79–97.

Lähde:

Kasvot, katse ja autismi, Katsausartikkeli, Suomen Lääkärilehti 8/2013

Jaetun tarkkaavuuden kehitys

Viivästyminen jaetun tarkkaavuuden kehityksessä voi ilmetä esimerkiksi siten, ettei autistinen lapsi suuntaa huomiotaan samaan kohteeseen aikuisen kanssa. 

Tämän vaikeuden on ajateltu aiheutuvan autististen lasten vaikeudesta seurata toisen henkilön katseen suuntaa. Tätä kykyä on perinteisesti tutkittu koeasetelmassa, jossa aikuinen istuu autistista lasta vastapäätä ja suuntaa kasvonsa sekä katseensa jommallekummalle sivulle, jonne hetken päästä ilmestyy liikkuva lelu.

Koeasetelmassa havainnoidaan, seuraako autistinen lapsi aikuisen pään ja katseen suuntaa lelun tuloa ennakoivasti. Tutkimukset ovat osoittaneet, että autistiset lapset suuntautuvat toisen henkilön kasvojen ja katseen suunnan mukaisesti vasta, kun heidän kehitysikänsä on yli 4 vuotta.

Tavanomaisesti kehittyvät lapset selviävät tällaisesta tehtävästä jo alle 1 vuoden iässä. Laboratoriokokeiden avulla on pyritty selvittämään, onko autistisilla lapsilla vaikeuksia tarkkaavuuden suuntaamiseen liittyvien perustoimintojen tasolla erityisesti silloin, kun suuntavihjeenä on toisen ihmisen sivuun käännetty katse (sosiaalinen tarkkaavuus). 

Tsao DY, Livingstone MS. Mechanisms of Face Perception. Annu Rev Neurosci 2008;31:411–37.

Keller H, Zach U. Developmental consequences of early eye contact behaviour. Acta Paedopsychiatr 1993;56:31–6.

Nation K, Penny S. Sensitivity to eye gaze in autism: Is it normal? Is it automatic? Is it social? Dev Psychopathol 2008;20:79–97.

Lähde:

Kasvot, katse ja autismi, Katsausartikkeli, Suomen Lääkärilehti 8/2013

Kun vauvat ei harjaannu kasvojen tulkintaan

Kasvojen havaitsemiseen liittyvät vaikeudet voisivat olla eräs tekijä autistisille häiriöille ominaisten sosiaalisen käyttäytymisen ongelmien kehittymisessä. Autistisesti kehittyvät lapset eivät harjaannu kasvojen havainnoinnissa.

Kasvojen havaitsemisen poikkeavuuden ei kuitenkaan ajatella olevan autistisilla henkilöillä synnynnäistä, vaan pikemminkin seurausta siitä, että autistisessa kehityksessä pikkulapsi ei ylipäätään suuntaudu toisten ihmisten kasvoja kohden. 

Tutkimukset osoittavat, että autistiset lapset ja aikuiset katsovat oma-aloitteisesti toisen henkilön kasvoja vähemmän kuin tavanomaisesti kehittyneet henkilöt. Tämä johtaa puolestaan siihen, että autistisesti kehittyville lapsille ei kerry riittävästi havaintokokemusta kasvoista normaalien kasvohavaintotoimintojen kehittymiseksi. 

Mikä sitten selittää sitä, että autistiset pikkulapset eivät suuntaudu toisen henkilön kasvoihin samassa määrin kuin tavanomaisesti kehittyvät lapset? On esitetty, että autististen henkilöiden kasvohavaintoihin liittyvien vaikeuksien takana saattaisivat itse asiassa olla poikkeavuudet, jotka liittyvät toisen ihmisen silmien näkemiseen. 

Autismille on tyypillistä taipumus katsekontaktin välttämiseen. Katsekontaktin välttämisen heti kehityksen varhaisvaiheista lähtien on ajateltu johtavan epätyypilliseen tapaan katsella kasvoja ja jopa kasvojen katselemisen välttämiseen, ja tämä puolestaan olisi osallisena siihen, että autistisesti kehittyvät lapset eivät saa samanlaista harjaantumista kasvojen havainnoinnissa kuin heidän tyypillisesti kehittyvät ikätoverinsa. 

Tätä olettamusta ovat tukeneet aivojen kuvantamistutkimukset, joissa autistisesti käyttäytyvillä henkilöillä on havaittu sitä enemmän aktivaatiota kasvojen havaitsemiseen erikoistuneella FFAalueella, mitä enemmän he katsovat kasvoissa silmien aluetta. Aivojen kuvantamistutkimukset on kuitenkin usein tehty aikuisilla tai hyvätasoisilla autistisilla lapsilla, joten tulosten yleistettävyys pienten, vahvasti autististen lasten kasvojen havaitsemiseen on ongelmallista. 

Schultz RT. Developmental deficits in social perception in autism: the role of the amygdala and fusiform face area. Int J Dev Neurosci 2005;23:125–41.

10 Smith EG, Bennetto L. Audiovisual speech integration and lipreading in autism. J Child Psychol Psychiatry 2007;48:813–21. 11 Dawson G, Webb SJ, McPartland J. Understanding the nature of face processing impairment in autism: insights from behavioral and electrophysiological studies. Dev Neuropsychol 2005;27:403–24. 12 Falck-Ytter T, van Hofsten C. How special is social looking in ASD: A review. Prog Brain Res 2011;189:209–22. 13 Senju A, Johnson MH. Atypical eye contact in autism: Models, mechanisms and development. Neurosci Biobehav Rev 2009;33:1204−14. 14 Dalton KM, Nacewicz BM, Johnstone T ym. Gaze fixation and the neural circuitry of face processing in autism. Nat Neurosci 2005;8:519–26.

Lähde:

Kasvot, katse ja autismi, Katsausartikkeli, Suomen Lääkärilehti 8/2013

Autistiset tunnistavat toisen tunnetilat heikosti

Autismi on kehittyvän keskushermoston häiriö, joka geneettisestä ja neurobiologisesta taustastaan huolimatta diagnosoidaan käyttäytymisen perusteella. Autismi ei ole kuitenkaan yksittäinen, tarkkarajainen häiriö, vaan häiriöiden kirjo, jossa mm. autistisen käyttäytymisen vaikeusaste sekä päättelytaitojen taso vaihtelevat. 

 

Tutkimukset ovat osoittaneet, että autistiset henkilöt tunnistavat henkilöllisyyden kasvoista heikommin kuin tyypillisesti kehittyneet henkilöt, erityisesti jos tehtävä kuormittaa muistia.

Autistisilla henkilöillä on havaittu vaikeuksia myös kasvoilla näkyvien tunneilmaisujen tunnistamisessa ja visuaalisen puheen havaitsemisessa (huuliltaluku) (10). Aivojen kuvantamistutkimukset ovat osoittaneet vähentynyttä aktivaatiota kasvojen havaitsemiselle keskeisissä rakenteissa, kuten temporaalilohkojen alapinnalla, fusiformisessa aivopoimussa sijaitsevalla FFA-alueella (fusiform face area).

Volkmar F, Lord C, Bailey A, Klin A. Autism and pervasive develop- mental disorders. J Child Psychol Psychiatry 2004;45:135–70

Weigelt S, Koldewyn K, Kanwisher N. Face identity recognition in au- tism spectrum disorders: A review of behavioral studies. Neurosci Biobehav Rev 2012;36:1060–84.

Schultz RT. Developmental deficits in social perception in autism: the role of the amygdala and fusiform face area. Int J Dev Neurosci 2005;23:125–41.

Humphreys K, Minshew N, Leonard GL, Behrmann M. A fine-grained analysis of facial expression processing in high-functioning adults with autism. Neuropsychologia 2007;45:685–95.

Lähde:

Kasvot, katse ja autismi, Katsausartikkeli, Suomen Lääkärilehti 8/2013

Tunteiden tunnistaminen ja tulkinta on voimakkaasti periytyvää

Suorempaa näyttöä kasvohavaintojen käsittelyyn osallistuvien aivomekanismien toiminnasta on saatu sadoista tutkimuksista, joissa yksittäissolurekisteröintien, EEG- ja MEG-mittausten ja aivokuvantamismenetelmien (PET ja toiminnallinen magneettikuvaus) avulla on osoitettu aivoista löytyvän kasvojen käsittelyyn erikoistuneita visuaalisia aivoalueita.

 

Viimeaikaisissa tutkimuksissa kasvojen havaitsemiseen ja tunnistamiseen liittyvien kykyjen on lisäksi osoitettu olevan voimakkaasti periytyviä. Tällaiset tulokset tarjoavat lisätukea sille, että näiden kykyjen taustalla on todellakin tähän tehtävään erikoistuneita hermoverkkoja, ja ne osoittavat geneettisen ohjauksen suuren merkityksen näiden hermoverkkojen toiminnan säätelyssä.

Koska kasvoista tehtävät havainnot ovat niin keskeisessä asemassa sosiaalisen vuorovaikutuksen säätelyssä ja toisaalta koska autistiselle käyttäytymiselle ovat tyypillisiä nimenomaan sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeudet, tutkijat ovat kiinnostuneet kysymään, näkyykö autistisilla henkilöillä vaikeuksia kasvojen havaitsemisessa ja näkyvätkö nämä mahdollisesti myös kasvohavainnoista vastaavien hermostollisten järjestelmien toiminnassa. 

Tsao DY, Livingstone MS. Mechanisms of Face Perception. Annu Rev Neurosci 2008;31:411–37.

Wilmer JB, Germine L, Chabris CF ym. Human face recognition ability is highly heritable. Proc Natl Acad Sci 2010;107:5238–41.

Zhu Q, Song Y, Hu S ym. Herita- bility of the specific cognitive ability of face perception. Curr Biol 2010;20:1–6.

Schultz RT. Developmental deficits in social perception in autism: the role of the amygdala and fusiform face area. Int J Dev Neurosci 2005;23:125–41.

Lähde:

Kasvot, katse ja autismi, Katsausartikkeli, Suomen Lääkärilehti 8/2013

Kasvot, katse ja autismi

Autistisesti käyttäytyvillä henkilöillä on usein vaikeuksia tulkita sosiaalisesti merkittävää tietoa toisten ihmisten kasvoista. Näiden vaikeuksien taustalla saattavat olla toisen henkilön silmiin katsomiseen liittyvät poikkeavuudet. 

 

Silmiin katsominen ei ole motivoivaa autistisille lapsille. Seurauksena voivat olla autismille tyypilliset vaikeudet jaetussa tarkkaavuudessa ja katsekontaktissa sekä kasvohavaintojen harjaantumattomuus.

Autismin varhainen tunnistaminen antaa edellytykset katsekäyttäytymisen tukemiselle ja kasvohavaintojen mahdollisimman normaalille kehittymiselle. Ihmisten välinen sosiaalinen vuorovaikutus tukeutuu sekä kielelliseen kommunikaatioon että ei-kielelliseen informaatioon.

Kehon asennot ja eleet sekä erityisesti kasvot välittävät monenlaista vuorovaikutuksen säätelyn kannalta keskeistä tietoa. Toinen henkilö tunnistetaan luotettavimmin kasvoista, ja päätelmät ihmisten iästä ja sukupuolesta perustuvat myös useimmiten heidän kasvoihinsa. 

Lähde:

Kasvot, katse ja autismi, Katsausartikkeli, Suomen Lääkärilehti 8/2013

Anneli Kylliäinen PsT, Suomen Akatemian tutkijatohtori

Jari K. Hietanen Ph.D., professori, Human Information Processing -laboratorio Tampereen yliopisto, yhteiskuntaja kulttuuritieteiden yksikkö, psykologia

Seuraamuksellista kasvatusta

Kiroilu ja tupakointi on tyypillisiä tekoja, joilla nuoret koettelevat rajojaan. Keinot on kuitenkin vähissä, kun uskaltaa puuttua vaikka vaan tupakointiin http://areena.yle.fi/tv/1768956.

Kiitos opiskelevan nuoren, joka on nyt avannut silmämme! Todellakin tätä lepsuilua tapahtuu aivan silmiemme edessä. Mutta kuinka puuttua huonoon käytökseen, kun seuraamukset kohdistuu häneen, joka uskaltaa nostaa kissan pöydälle.

Tanskassa käytetään seuraamuksellista kasvatusmallia menestyksellisesti eräissä ammatillisissa oppilaitoksissa. Se vaatii kaikkien osapuolten sitoutumista. Suomessa sitä on kokeiltu eräissä työpajakouluissa, mutta toistaiseksi on se on kaatunut kasvatettavien oveluuteen eli ylimmille auktoriteeteille osoitettuihin valituskirjelmiin.