ASSIUUTISIA

NYT LUETAAN...

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Autismi on sekä kirous, että siunaus

Mark Twainin kuvaama sokea pianisti tunsi 100 sanaa, mutta 7000 sävelmää. Tämä muistuttaa aikamme autistista neroa, pianisti Derek Paravinciniä.

Vuonna 1809 brittiläinen sairaalalääkäri John Haslam kirjoitti pojasta, jolle sairastettuaan tuhkarokon ilmaantui autistisia piirteitä. Toinen lääkäri William Howship Dikinson saneli 1800-luvun puolessavälissä 24 potilaskertomusta, joissa kuvasi autismin kirjon piirteitä potilaissaan.

Vuonna 1887 lääkäri John Langdon Down erotti varhaiset ja myöhäiset diagnoosit. On päätelty, että hän kuvasi myöhemmin puhkeavaa autismia. Down kirjoitti myös "idiootti neroista", joilla on musikaalisia, taiteellisia tai matemaattisia kykyjä. Tänä päivänä nämä saavat yleensä autismi-diagnoosin.

Vuonna 1898 psykologisti, tohtori M. W. Barr kuvaili 22-vuotiasta älyllisesti jälkeenjäänyttä miestä jolla oli ilmiömäinen muisti ja käytti kaikupuhetta. Tämä muistuttaa Mark Twainin kuvaamaa sokeaa pianistia Blind Tom Wigginsiä, joka tunsi ulkoa 7000 sävelmää, mutta jonka sanavarasto käsitti vain sata sanaa. Hän oli orjien jälkeläinen Georgiasta, Yhdysvalloista. Twain kuvaa kuinka Tom otti vastaan suosionosoitukset itsekin mukana taputtaen. Ei siksi, että olisi halunnut taputtaa itselleen, vaan koska halusi imitoida ympäristönsä ääniä.


1800- luvun englanninkielisestä kirjallisuudesta löytyy ainakin kolme teosta, joissa on kuvattu autistista hahmoa: Dickensin Barnaby Rudge, Mevillen Bartleby, ja Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes








Lähetä kommentti