Voidaanko kaikille taata turvallinen lapsuus?

Millainen tilanne lastensuojelun sijaishuollossa on tänä päivänä – voidaanko kaikille taata turvallinen lapsuus?

Ei voi olla kuin yksi ainoa tavoite, ja se yksi ainoa tavoite on se, että kasvuympäristö voisi olla niin hyvä kuin mahdollista: turvallinen ja mahdollisimman kodinomainen, ennen kaikkea lapsen näkökulmasta, peruspalveluministeri Juha Rehula toteaa Ylen haastattelussa.

Valtiovallan puolelta pyydetään anteeksi niiltä naisilta ja miehiltä, joita tämä asia koskee. Tämä on yksi vaihtoehtoinen polku, jota on käytetty myös muissa maissa. Rehulan mukaan asiassa on tehty kansainvälistä vertailua. Nyt on päädytty tähän ratkaisuun. Rehula ei tiedä tarkalleen, kuinka montaa ihmistä anteeksipyyntö koskee. Varmuudella puhutaan sadoista suomalaisista. He ovat saaneet kokea jotain sellaista, mitä ei koskaan olisi saanut tapahtua.

Anteeksipyyntö tullaan esittämään lasten oikeuksien päivänä 20. marraskuuta.



Vuokkiniemen koulukoti 1942. SA-kuva.

YK:n Lapsen oikeuksien komitea huolissaan Suomen tilanteesta

Sosiaalityöntekijät sanovat, että he eivät tiedä, milloin saan lapset takaisin ja että minun pitää tehdä yhteistyötä järjestelmän kanssa.

– Lucia, Ecuador

Viime vuoden joulukuussa julkaistun THL:n raportin mukaan Suomessa oli vuonna 2014 lähes 18 000 lasta sijoitettuna sijaishuoltoon. Avohuollon asiakkaina oli heidän lisäkseen vielä 90 000 lasta. Kansalaiset olivat vuonna 2014 tehneet yli 63 000 lastensuojeluilmoitusta viranomaisille.

Useat järjestöt, kuten YK:n Lapsen oikeuksien komitea ja YK:n ihmisoikeuskomitea, ovat ilmaisseet huolensa siitä, että sijoitukseen ohjataan niin paljon lapsia.

YK:n lapsen oikeuksien komitea käsitteli neljännessä määräaikaisraportissaan sitä, miten Suomi toteuttaa Lapsen oikeuksien sopimusta, ja otti esille erityisesti sijaishuoltoon sijoitettujen lasten määrän:

"…komitea ilmaisee huolensa siitä, että lasten laitossijoitusten, myös perättäisten sijoitusten, määrä kasvaa, ja siitä, että perhehoitoon sijoitusten määrä on riittämätön, ja siitä, että Suomessa ei ole valtakunnallisia standardeja, jotka määräävät sijaishuoltopaikkojen, hoidon suunnittelun ja sijoituspäätösten säännöllisen arvioinnin kriteerit, ja siitä, että sijaishuoltopaikkojen valvonta on riittämätöntä."

Nämä kommentit annettiin tiedoksi vuonna 2011, ja YK:n lapsen oikeuksien komitea arvioi tilannetta seuraavan kerran vuoden 2017 heinäkuuhun mennessä.

Jopa Suomen eduskunnan oikeusasiamies on korostanut järjestelmästä löytyviä puutteita.

Vuoden 2014 toimintakertomuksessaan, joka käsittelee Suomen demokratian ja ihmisoikeuksien tilaa, eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen ilmaisi huolensa järjestelmästä. Hän puuttui sosiaalityöntekijöiden riittämättömään koulutukseen ja sijaishoidon riittämättömään valvontaan eli siihen, että valvonnan ja tarkastusten resurssit ovat vähäiset.

YLE 25.3.2016 Suomalainen lastensuojelu: lasten suojelemista vai voittoa tavoittelevaa liiketoimintaa?

Ihmisoikeuksien tarkastus: koulutus ja valvonta riittämätöntä

Mikä on lasten ja perheiden oikeus

Keskussairaalan lastenpsykiatriksi erikoistuva lääkäri yhdessä sairaalan ylilääkärin kanssa oli kuitenkin edelleen sitä mieltä, että vanhemmat eivät pysty tarjoamaan Villelle riittävän hyvää kasvualustaa. 

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä tukeutui omassa ratkaisussaan tähän keskussairaalan viralliseen kantaan. Hallinto-oikeus hylkäsi vanhempien valituksen todeten lausunnossaan, että lapsen hoitosuositus perustuu vankkaan lääketieteelliseen arvioon lapsen hoidon tarpeesta.

Tämä tapaus herättää kolme vakavaa kysymystä.
1. Voidaanko lapsen riistäminen vanhemmiltaan ja sijoittaminen sijaisperheeseen tai laitokseen ylipäätänsä luokitella lääketieteelliseksi hoitotoimenpiteeksi? Eikö lääkäri ylitä toimivaltansa rajat ottaessaan itselleen oikeuden määrätä siitä, kuuluuko lapsen asua kotona vai ei?

2. Onko eettisesti perusteltavissa, että lääkäri tekee vanhemmista lastensuojeluilmoituksen, jossa hän väittää vanhempien laiminlyövän lastaan, kun nämä eivät ole tehneet mitään muuta väärää kuin kieltäytyneet noudattamasta lääkärin hoitosuositusta?

3. Eikö perheillä tulisi tällaisissa tapauksissa olla oikeus kääntyä toisen asiantuntijan puoleen saadakseen second opinionin ja eikö vanhempien saamaan second opinioniin tulisi suhtautua vakavasti lasta ja perhettä koskevassa päätöksenteossa?

Henkilökohtaisesti en voi hyväksyä sitä, että maassamme toimitaan edellä kuvatulla tavalla. Pelkään myös pahoin, että Villen tapaus ei ole ainutkertainen. Sen vuoksi toivon, että kuvaamani tapaus herättäisi avoimen keskustelun tästä vaikeasta ja vakavasta aiheesta. Lasten ja perheiden oikeusturvan takaamiseksi meidän tulisi luoda maahamme mahdollisimman pian jonkinlaiset eettiset pelisäännöt niitä tilanteita varten, joissa lastenpsykiatrit ajautuvat lapsen perheen kanssa erimielisyyteen siitä, miten lasta tulisi hoitaa.

...Jatkuu

Furman B. (2004) Huostaanotto hoidolisista syistä Lääkärilehti 51-52/2004  

Lapsen osallistuminen ja mielipide

Lapsen mielipide ja osallistuminen on varmistettava huomioiden lapsen kehitystaso.

On tärkeää, että henkilön etu ja yksilölliset tarpeet tulevat huomioiduksi palveluita järjestettäessä. YK:n vammaissopimuksen mukaisesti henkilöllä tulee olla oikeus valita missä ja kenen kanssa hän asuu ja saada tarvittava tuki asumiseensa.

Oikeus valita lapsen asuinkumppani korostuu ryhmäasumisessa. Lapsen asuminen oman perheensä kanssa on turvattava riittävin palveluin aina kun se on lapsen edun mukaista.

Asumista tukevissa palveluissa on pystyttävä huomioimaan myös erilaiset elämäntilanteet, jotka voivat vaatia lyhyt- tai osa-aikaista asumista muualla kuin vakituisessa kodissa.

Monissa lapsiperheissä henkilökohtainen varahenkilö tarvittaessa on todella tärkeä tuki vanhempien jaksamiselle ja sitä kautta tukee lapsen mahdollisuutta asua perheensä kanssa ilman tarvetta laitostaa lasta.

Vammaisneuvoston Vammaisia henkilöitä koskevan sosiaalihuollon erityislainsäädännön uudistamista selvittävän työryhmän muistio 17.6.2015 word-tiedosto

Ihmistä ei saa sitoa eikä pakottaa!

Aamulehden su/ihmiset -liitteessä oli 11.3.2012 juttu 20-vuotiaasta Oskari Mannisesta,
joka elää Ylisen kuntoutuslaitoksessa Ylöjärvellä.
Artikkeli Oskarin elämästä järkytti meitä kehitysvammaisia ihmisiä todella paljon eri puolilla Suomea!

Oskari suljetaan huoneeseensa päivittäin eri syistä.
Hänet sidotaan lepositeillä sänkyyn käsistä, jaloista ja vyötäröstä.
Yönsä hän joutuu viettämään lukkojen takana.
Oskari ei kykene puhumaan, mutta ymmärtää laajasti monia asioita.
Autististen piirteidensä takia hänen käyttäytymisensä on haastavaa.
Ylisen laitoksessa pakkokeinojen käyttöä perustellaan turvallisuussyillä.

Me olemme ryhmä Me Itse ry:n jäseniä ja vahvasti sitä mieltä,
että Oskaria kohdellaan väärin.
Me Itse ry on valtakunnallinen kehitysvammaisten ihmisten oma kansalaisjärjestö.
Meidän mielestämme kenenkään ihmisen vapautta ei saa riistää.
Ei vamman eikä avuntarpeen vuoksi.
Kun me synnymme tähän elämään vammaisina, se ei ole meidän oma syymme.
Koemme olemassaolomme itse niin, että olemme yhtä arvokkaita, kuin muutkin ihmiset.
Olemme samaa luuta ja nahkaa.
Siksi haluamme, että meihin suhtaudutaan ennen kaikkea ihmisinä vammasta
tai muista ominaisuuksistamme huolimatta.
Tarvitsemme vamman vuoksi monissa asioissa apua, mutta emme pakkotoimia.
Ihmistä ei saa pukea haalariin,
vaan hänen tulee päästä asianmukaisesti esimerkiksi vessaan silloin,
kun siihen on tarve.
Jokaiselle ihmiselle on annettava riittävästi apua ja tukea.

Ketään ihmistä ei saa taluttaa ulkona remmissä kuin koiraa.
Ulkoiluun tulee miettiä ihmisarvoisempia ja inhimillisiä keinoja.
Haluamme, että mielipiteitämme kuunnellaan, meihin suhtaudutaan kunnioittavasti
ja että meidän tarpeemme ja toiveemme otetaan vakavasti.
Silloin, kun ihmisellä on vamma ymmärryksen alueella tai pulmia oppimisessa,
hän on kuitenkin ihminen.
Jokaiselle kuuluu ihmisarvo.
Olemme sitä mieltä, että laitos ei ole koti.
Myöskään asuntola tai suljettu vankila ei ole koti.
Koti ei ole rangaistuspaikka.
Mielestämme koti on yksinkertaisesti vain koti.
Jokaisella on oikeus omaan kotioveen ja postilaatikkoon, jossa lukee oma nimi.
Kodissa saa olla, tulla ja mennä vapaasti.
Kotiin voi kutsua myös vieraita kylään.
Kotiin tulee saada riittävästi yksilöllistä tukea tai apua.
Ihmistä ei saa jättää yksin.
Asioita ei saa jättää rempalleen.

Mietimme vakavina, miltä tuntuisi joutua samaan tilanteeseen kuin Oskari?
Voisivatko lääkärit ja muut Oskarin pakkokeinoista päättävät asiantuntijat ja viranomaiset miettiä,
miltä heistä itsestään tuntuisi olla pakkokeinojen kohteena?

Olemme sitä mieltä, että Oskarin kaltaisille ihmisille tulee antaa kaikki apu ja tuki, mitä he ikinä tarvitsevat. Kirjoitustaito on ehdottomasti säilytettävä ja siihen tarkoitettu apuväline tulee aina olla saatavilla.
Raha ei ratkaise päätöksissä, vaan tieto, taito ja tahto tukea.

Me Itse ry on laatinut monia kannanottoja ja julkilausumia.
Osa niistä koskee ihmisoikeuksia, hyvinvointia, suvaitsevaisuutta ja sitä, että laitos ei ole koti.

Me Itse ry:n edustajat:

Olavi Hietaharju, Rantsila Me Itse ry:n puheenjohtaja

Sakari Lehto, Tampere Me Itse ry:n Tampereen alajaoksen puheenjohtaja

Sanna Sepponen Helsinki Me Itse ry:n johtoryhmän jäsen ja Helsingin alajaoksen sihteeri

Sami Korhonen, Nastola Me Itse ry:n Lahden alajaoksen puheenjohtaja

Sirkka Nikulainen, Tampere Me Itse ry:n projektityöntekijä/ryhmän sihteeri

Ihmistä ei saa sitoa eikä pakottaa! Me Itse ry:n mielipidekirjoitus Aamulehdessä maanantaina 26.3.2012

Me Itse ry:n edustama Mediaryhmä otti kantaa
Aamulehdessä julkaistuun juttuun laitoksessa asuvasta Oskari Mannisesta.
Ohessa on ryhmän julkaisema mielipidekirjoitus.
Mielipidekirjoitus julkaistiin maanantaina 26.3.2012.