Pekka Himasen mukaan globaalissa verkostoyhteiskunnassa erilaisten ihmisten yhteen saattaminen synnyttää rikastavaa vuorovaikutusta. Rikastavan vuorovaikutuksen edellytyksenä on kuitenkin luottamuksen kulttuuri , vastakohtanaan pelon ilmapiiri, jossa aidon vuorovaikutuksen korvaa muodollinen kommunikointi ja kasvojen menetystä pyritään välttämään teeskentelemällä onnistumista.
Luottamuksen ilmapiirissä ihmiset hyväksytään sellaisina kuin he ovat ilman, että heidän tarvitsee käyttää energiaansa hyväksytyksi tulemiseen. Luottamuksen ilmapiirin vastakohta on pelon kulttuuri. Pelon kulttuurissa ihminen alkaa suojautua ja lakkaa ottamasta riskejä. Pelon kulttuurissa kukaan ei uskalla paljastaa tietämättömyyttään, vaan jokainen teeskentelee olevansa asiantuntija.
Virheitä pelätään niin paljon, että epäonnistumisia aletaan peittää onnistumisten kustannuksella. Kun häpeä rajoittaa elämää, energiaa suuntautuu ylipäänsä toissijaiseen toimintaan epäonnistumisen välttämiseen. Vuorovaikutuksesta katoaa aitous, kun edustusminät kommunikoivat keskenään. Luottamuksen ilmapiirissä ihminen voi olla olla oma itsensä ilman, että hänen tarvitsee rakentaa itselleen erillistä ulkokuorta.
Luottamuksessa on kyse erilaisuuden ja toiseuden arvostamisesta. Luottamuksen ilmapiiri edellyttää rohkeutta toimia pelosta huolimatta ja eläytyä toisen ihmisen asemaan. Luottamuksen pohjalta syntyy inkluusio. Rikastava vuorovaikutus toimii parhaiten silloin, kun ihmiset sparraavat toinen toisiaan olemaan parhaimmillaan ja kokevat, että he ovat tekemässä jotakin arvokasta yhdessä.
Lähde:
”Elämä taideteoksena - oman oppimisen ja elämänfilosofian kehittäminen” Professori Pekka Himasen luentosarja Helsingin yliopiston juhlasalissa syksyllä 2008.
