Lääkkeillä tyhjä katse, pakkoliikkeitä, väsymystä ja ahmintaa

Ei ole sairaala lapselle millään tavoin hyvä ympäristö, vaikka kaikki toitottavat kuinka lapsi saa nyt Euroopan parasta ja asiantuntevinta hoitoa huippusairaalassa. Poikaa pidettiin lääketokkurassa aluksi pari kuukautta. Psykologin testien jälkeen poika on virkistynyt. Lääkkeetkin todettiin turhiksi idiootti-disgnoosin myötä.

Lääkkeet saivat pojan vakavaksi, tekemään pakkoliikkeitä, nukkumaan ja ahmimaan. Hoitajan mukaan pojalla oli tyhjä katse - eikä hän ottanut yhteyttä hoitajaansa ennen kun vasta nyt kun tutkimusjakso on päättymässä. Vasta nyt hoitaja kokee, että lapsi suhtautuu häneen niinkuin toinen ihminen. Nyt poika alkaa olla jo oma itsensä on alkanut pitkästä aikaa jopa hymyillä. Viikonloppuna hän jopa suri, kuinka on jäänyt jälkeen ranskan ja musiikin opinnoista.

Tulevaisuus ei näillä näkymin lupaa kovin hyvää. Avohoitomahdollisuutta ei nykyinen diagnoosi anna. Hoitoennuste uudella osastolla on henkilökunnan mukaan hyvä. Lapset ovat osastolla 1,5 - 3,5 vuotta, eivätkä tule enää takaisin. Mutta hoitaja ei osannut sanoa mihin lapset hoidon jälkeen sijoittuvat. 

Asperger näyttää olevan selitys pojan ongelmille - kaikelle kun pitää näköään löytyä jokin selitys. Kysymys kuuluu - pääsisikö ulos hoitokierteestä Asperger - diagnoosin myötä. Mitkä on teidän kokemukset? Miten serkkupoika sai Aspergrer- diagnoosiin? Miten uusi diagnoosi muutti hoitoa ja  elämää?