Hans Aspergerin tutkimukset

Suharevan artikkelin ilmestymisen jälkeen autismi vaipui unohduksiin 12 vuodeksi. Siihen tartuttiin uudelleen vuonna 1938, kun itävaltalainen lastenlääkäri ja erityispedagogian uranuurtaja Hans Asperger mainitsi artikkelissaan Das psychisch abnorme Kind potilaat, joita hän nimittiautistisiksi psykopaateiksi (”Autistischen Psychopathen”). 

Asperger ei oletettavasti ollut tutustunut Suharevan artikkeliin, koska hän käytti eri nimitystä. Asperger oli tutustunut uransa aikana yli 200 johtamaansa sairaalakouluun siirrettyyn koulunkäyntivaikeuksista kärsineeseen autistiseen lapseen, joita opetettiin Aspergerin kehittämillä pedagogisilla menetelmillä. Asperger huomasi, että nämä lapset menestyivät usein erinomaisesti opinnoissaan kasvettuaan lukioikäiseksi ja kouluttautuivat tyypillisesti pitkälle. 

Oleellista on, että heitä autettiin suorittamaan paljon ulkolukua vaativa kansa- ja oppikoulu tarvittaessa vaikka yksityisopetukseen turvautuen. Jo kertaalleen väitellyt Asperger julkaisi vuonna 1944 samasta aiheesta ylemmän tason väitöskirjan (Habilitationsschrift) nimeltä nimeltä "Die 'Autistischen Psychopathen' im Kindesalter".  

Tutkimusraportissaan Asperger kuvaa neljää klinikallaan tutkimastaan 200 lapsesta siksi, että heillä oli vaikeuksia integroitua yhteiskunnassa. Vaikka nämä lapset olivat älykkyydeltään normaaleja, heiltä puuttui ikäistensä vuorovaikutustaidot. Tutkitut lapset eivät pystyneet osoittamaan empatiaa vertaisilleen ja olivat fyysisesti kömpelöitä. Heidän puheensa oli katkonaista tai liian muodollista ja lasten henkilökohtainen mielenkiinnon kohde dominoi keskustelua.

Asperger kuvaili lasten käyttäytymistä "autistiseksi psykopatiaksi" ja luonnehti sitä sosiaalisena eristäytymisenä. Hän kutsui nuoria potilaitaan "pikku professoreikseen",  ja uskoi, että lapsilla oli potentiaalia kehittyä ja he pystyisivät erityisiin saavutuksiin ja omaperäiseen ajatteluun myöhemmin elämässä.

Asperger lisäsi oireyhtymän tunnusmerkkeihin muun muassa älylliset tai keräilyharrastukseen liittyvät erikoiskiinnostuksen kohteet ja taipumuksen esitelmöidä niistä, katsekontaktin puuttumisen, pyrkimyksen tasa-arvoiseen suhteeseen keskustelukumppanin kanssa, puuttuvan taipumuksen muiden ihmisten alitajuiseen jäljittelyyn, intensiivisen uppoutumisen omaan tekemiseen, ruokailuun liittyvät erikoiset mieltymykset, aistiyliherkkyydet, nukkumiseen liittyvät ongelmat, kehittyneen taiteellisen silmän sekä varhaisen kielenkehityksen ja valtaväestöä suuremman kielellisen lahjakkuuden. 

Hans Aspergerilla näytti itsellään olleen lapsuudessa samoja piirteitä kuin oireyhtymässä, kuten sosiaalinen etäisyys, ja kielellinen lahjakkuus. Asperger korosti, ettei kaikilla yksilöillä ollut suinkaan kaikkia oireyhtymään kuuluvia piirteitä, vaan kyse oli kuvattujen ominaisuuksien esiintymisen kohonneesta todennäköisyydestä.

Aspergerin tutkimus ja näkökulma puolustivat autististen henkilöiden arvoa ja toivat esille heidän vahvuutensa tilanteessa, jolloin Itävallan sosiaalipoliittista ajattelua hallitsi natsien eugeniikka ja pakkosterilisaatio sekä arjalaiselle rodulle kelvottomina pidettyjen vammaisten tappaminen. Hän kirjoitti: "Olemme vakuuttuneita, että sitten kun autistiset henkilöt löytävät paikkansa yhteiskunnassa he täyttävät osansa hyvin, ehkä paremmin kuin kukaan muu pystyisi ja tässä me puhumme ihmisistä, joilla lapsena on ollut mitä suurimpia vaikeuksia ja jotka ovat aiheuttaneet huoltajilleen mitä suurimmat huolenaiheet."

Asperger H (1938), Das psychisch abnorme Kind. Wiener klinische Wochenschrift 51: 1938, s. 1314-1317.

Siirry ylösAsperger, H. (1944), Die ”Autistischen Psychopathen” im Kindesalter. Archiv für Psychiatrie und Nervenkrankheiten, 117, s. 85–110, 128.
Siirry ylösHans Asperger: Heilpädagogik. Einfuhrung in die Psychopatologie des Kindes fur Ärzte, Lehrer, Psychologen, Richer und Fursorgerinnen. Wien Springer Verlag. 1956. Sivulähde tarkemmin?
Asperger H; tr. and annot. Frith U [1944] (1991). "'Autistic psychopathy' in childhood", in Frith U: Autism and Asperger syndrome. Cambridge University Press, 37–92. ISBN 0-521-38608-X.
Baskin JH, Sperber M, Price BH (2006). "Asperger syndrome revisited". Rev Neurol Dis 3 (1): 1–7. PMID 16596080.
↑ Siirry ylös kohtaan:a b National Institute of Neurological Disorders and Stroke (NINDS) (July 31, 2007). Asperger Syndrome Fact Sheet. Retrieved 24 August 2007.
Siirry ylösHans Asperger (1968), Zur Differentialdiagnose des Kindlichen Autismus. Acta paedopsychiatrica, 35, s. 136–145. Sivu 141.
Siirry ylösLyons V, Fitzgerald M (2007). "Did Hans Asperger (1906–1980) have Asperger Syndrome?". J Autism Dev Disord 37 (10): 2020–1. doi:10.1007/s10803-007-0382-4. PMID 17917805.