Alla olevassa taulukossa on WHO:n luokitus älyllisestä kehitysvammasta. Älykkyysosamäärän pohjalta on määritelty älykkyysikä.
Retardatio Mentalis, WHO
| Älyllisen kehitysvammaisuuden aste | ÄO | Älykkyysikä |
|---|---|---|
| Lievä (retardatio mentalis levis) F70 | 50 – 69 | 9 – 11 |
| Keskivaikea (retardatio mentalis moderata) F71 | 35 – 49 | 6 – 8 |
| Vaikea (retardatio mentalis gravis) F72 | 20 – 34 | 3 – 5 |
| Syvä (retardatio mentalis profunda) F73 | > 20 | 0 – 2 |
| Määrittelemätön (retardio mentalis non specificata) F78 | – | – |
Kehitysvammaisuutta voidaan tarkastella myös sosiaalisesta näkökulmasta. Tällöin
kysymys on yksilön suorituskyvyn ja ympäristön asettamien odotusten ja vaatimusten
välisestä ristiriidasta. Vammainen ihminen joka ei opi selviytymään yhteiskunnan
asettamista vähimmäisvaatimuksista leimataan vammaiseksi.
Kehitysvammaisella on olennaisia vaikeuksia oppimisessa ja ymmärtämisessä, jonka
vuoksi hänen päivittäinen toimintakyky on rajoittunut. Kehitysvammalain mukaan erityshuollon palveluihin on oikeutettu henkilö, jonka kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden, vian tai vamman vuoksi ja joka ei muun lain nojalla voi saada tarvitsemiaan palveluja.
Vamma tarkoittaa sellaista fyysistä tai psyykkistä vajavuutta, joka rajoittaa pysyvästi yksilön suorituskykyä. Kehitysvammaisuudesta käytetystä käsitteestä huolimatta on sen taustalla
oleva vammaisuus kohdattava.
Kehitysvammaisten lukumäärästä ei Suomessa ole luotettavaa tietoa. Arviot ovat eri
aikoina vaihdelleet 10 000:sta (1907), aina 100 00:een (1961). Vuosina 1848 – 1939 ja
sen aikakauden tilastotietojen mukaan vammaisten henkilöiden kokonaismäärä kasvoi
Suomessa 20 000:sta 64 000:een.
Viime vuosikymmeninä on käytetty Kelan työttömyyseläkkeensaajien ja erityisopetusta saavien tilastoihin pohjautuvia arvioita. Vuonna 1996 oli Suomessa 27 000 – 28 000 kehitysvammaista henkilöä, eli kyseessä oli 0,56 % väestöstä. Näistä 28 000:sta lievästi kehitysvammaisia oli arviolta 25 % ja keskivaikeasti kehitysvammaisia 31 % eli yhteensä puolet.
Lähteet
Harjula Minna (1996). Vaillinaisuudella vaivatut. Vammaisuuden tulkinnat
suomalaisessa huoltokeskustelussa 1800 -luvun lopulta 1930 -luvun lopulle. Hakapaino
Oy, Helsinki.
Kaski Markus & Manninen Anja, Mölsä P. & Pihko Helena (1998).
Kehitysvammaisuus. WSOY, Porvoo.
Nygård Toivo (1998). Erilaisten historiaa. Marginaaliryhmät Suomessa 1800-luvulla ja
1900-luvun alussa. Atena, Jyväskylä
Pulma Panu & Turpeinen, Oiva (1987). Suomen lastensuojelun historia. Kouvolan
kirjapaino, Kouvola.
Pösö Tarja (1993). Kolme koulukotia. Acta Universitas Tamperensis ser A vol 388.
Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto, sosiaalipolitiikan laitos, Tampere
Susanna Leppänen (2010) Kehitysvammainen lapsi lastensuojelussa. Jyväslylän yliopisto.
Toikko Timo (2005). Sosiaalityön ideat. Johdatus sosiaalityön historiaan. Vastapaino,
Tampere.
Vehmas Simo (2005). Vammaisuus, johdatus historiaan, teoriaan ja etiikkaan. Tammerpaino, Tampere.
Viitapohja Kari (2004). Kehitysvammahuollon tietopankki
http://www.saunalahti.fi/kup/kirjat/yleishis.htm
Viitapohja Kari (2009). Kehitysvammahuollon tietopankki
http://www.saunalahti.fi/kup/syndrome/fasd.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti