ASSIUUTISIA

NYT LUETAAN...

perjantai 11. marraskuuta 2016

Älyllinen kehitysvammaisuus

Autismi sinänsä ei ole älyllinen kehitysvammaisuus. mutta siihen voi liittyä myös kehitysvammaisuutta (developmental disorders), kuten aisti-,  puhe- ja liikuntavammat, epilepsia, mielenterveyden häiriöt ja haastava käyttäytyminen.

Alla olevassa taulukossa on WHO:n luokitus älyllisestä kehitysvammasta. Älykkyysosamäärän pohjalta on määritelty älykkyysikä.

Retardatio Mentalis, WHO 

Älyllisen kehitysvammaisuuden asteÄOÄlykkyysikä
Lievä (retardatio mentalis levis)  F70  50 – 69 9 – 11
Keskivaikea (retardatio mentalis moderata) F71  35 – 496 – 8
Vaikea (retardatio mentalis gravis) F72  20 – 34   3 – 5
Syvä (retardatio mentalis profunda) F73  > 200 – 2
Määrittelemätön (retardio mentalis non specificata) F78  –

Kehitysvammaisuutta voidaan tarkastella myös sosiaalisesta näkökulmasta. Tällöin
kysymys on yksilön suorituskyvyn ja ympäristön asettamien odotusten ja vaatimusten
välisestä ristiriidasta. Vammainen ihminen joka ei  opi selviytymään yhteiskunnan
asettamista vähimmäisvaatimuksista leimataan vammaiseksi.

Kehitysvammaisella on olennaisia vaikeuksia oppimisessa ja ymmärtämisessä, jonka
vuoksi hänen päivittäinen toimintakyky on rajoittunut. Kehitysvammalain mukaan erityshuollon palveluihin on oikeutettu henkilö, jonka kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden, vian tai vamman vuoksi ja joka ei muun lain nojalla voi saada tarvitsemiaan palveluja.

Vamma tarkoittaa sellaista fyysistä tai psyykkistä vajavuutta, joka rajoittaa pysyvästi yksilön suorituskykyä. Kehitysvammaisuudesta käytetystä käsitteestä huolimatta on sen taustalla
oleva vammaisuus kohdattava.

Kehitysvammaisten lukumäärästä ei Suomessa ole luotettavaa tietoa. Arviot ovat eri
aikoina vaihdelleet 10 000:sta (1907), aina 100 00:een (1961). Vuosina 1848 – 1939 ja
sen aikakauden tilastotietojen mukaan vammaisten henkilöiden kokonaismäärä kasvoi
Suomessa 20 000:sta 64 000:een.

Viime vuosikymmeninä on käytetty Kelan työttömyyseläkkeensaajien ja erityisopetusta saavien tilastoihin pohjautuvia arvioita. Vuonna 1996 oli Suomessa 27 000 – 28 000 kehitysvammaista henkilöä, eli kyseessä oli 0,56 % väestöstä. Näistä 28 000:sta lievästi kehitysvammaisia oli arviolta 25 % ja keskivaikeasti kehitysvammaisia 31 % eli yhteensä puolet.



Lähteet

Harjula Minna (1996). Vaillinaisuudella vaivatut. Vammaisuuden tulkinnat 
suomalaisessa huoltokeskustelussa 1800 -luvun lopulta 1930 -luvun lopulle. Hakapaino 
Oy, Helsinki. 

Kaski Markus &  Manninen Anja,  Mölsä P. & Pihko Helena (1998). 
Kehitysvammaisuus. WSOY, Porvoo. 


Nygård Toivo (1998). Erilaisten historiaa. Marginaaliryhmät Suomessa 1800-luvulla ja  
1900-luvun alussa. Atena, Jyväskylä

Pulma Panu & Turpeinen, Oiva (1987). Suomen lastensuojelun historia. Kouvolan 
kirjapaino, Kouvola.


Pösö Tarja (1993). Kolme koulukotia. Acta Universitas Tamperensis ser A vol 388. 
Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto, sosiaalipolitiikan laitos, Tampere

Susanna Leppänen (2010) Kehitysvammainen lapsi lastensuojelussa. Jyväslylän yliopisto.

Toikko Timo (2005). Sosiaalityön ideat. Johdatus sosiaalityön historiaan. Vastapaino, 
Tampere.

Vehmas Simo (2005). Vammaisuus, johdatus historiaan, teoriaan ja etiikkaan. Tammerpaino, Tampere. 

Viitapohja Kari (2004). Kehitysvammahuollon tietopankki  
         http://www.saunalahti.fi/kup/kirjat/yleishis.htm

Viitapohja Kari (2009). Kehitysvammahuollon tietopankki  
         http://www.saunalahti.fi/kup/syndrome/fasd.html
Lähetä kommentti