Kotioloissa lapsista kehittyy joustavia, vaikka kodistakin omine sääntöineen saattaa tulla pienoislaitos. Laitoksille on tyypillistä, aktiviteettien puute, henkilökunnan riittämättömyys, tarkat säännöt ja rankaisun omaiset keinot lasten käytöksen ohjaamiseksi.
Laitosmaista hoitoa puolustellaan väittämillä, että autistit pitävät päiväjärjestyksestä ja eivät pidä siitä, että heidän rutiineja muutetaan. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Laitosmaisuus vaan antaa autisteille tietyn mallin toimia ja vaikuttaa siihen, kuinka he sopeutuvat muutoksiin. Laitos tehokkaasti laitostaa autistisen lapsen toimintamallin, josta tulee hänelle helposti ainoa oikea tapa toimia.
Laitos ei ole paras paikka autistisen lapsen kasvattamiseksi ja sopeuttamiseksi arkipäivän joustoihin. Tavallisessa kodissa lapsen arki on joustava, ja myös autistinen lapsi oppii arjen joustavan toimintatavan. Tuleekin pitää huoli, ettei lapsi laitostu laitoshoidossa, sillä tästä voi olla seurauksena, että tämän jälkeen hänen on vaikea sopeutua arjen kotiympäristöön. Paras kun lasta ei laitosteta lainkaan.
(Morgan H. (toim.) (2000) Understanding and Working with the Continuum of Need, Unit 6: Challenging Behaviour, The University of Birmingham, Birmingham).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti