ASSIUUTISIA

NYT LUETAAN...

torstai 24. syyskuuta 2015

Olen kuitenkin nainen, eikä Aspergerini näy ulospäin

Millaista oli silloin, kun kuulit sanan autismi ensimmäisen kerran? Millaista oli silloin,
kun kuulit sanan Asperger ensimmäisen kerran?


Kun aloin ottaa selvää Aspergerin syndroomasta, ensimmäisen kerran elämässäni löytyi jotain, mikä selitti kaikki tähänastiset ongelmani. Aikaisemmin en ollut kiinnostunut koko asiasta, koska luulin että Aspergerit ovat jotain kuolaavia laitosasukkeja, enkä voinut kuvitella, että se koskisi minua. Nyt tiedän asiasta paljon enemmän.

Minulla on ollut koko elämäni sosiaalisia ongelmia. Olen kuitenkin jotenkin räpiköinyt eteenpäin, kunnes nyt 39-vuotiaana voimat alkavat loppua. Olen opiskellut paljon erilaisia ammatteja ja ollut monenlaisissa työpaikoissa. Sama on- gelma tulee silti aina vastaan: en osaa ”small talkia” enkä osaa olla ryhmän jäsen. Osaan luoda suhteita yksittäisiin ihmisiin, joiden kanssa löydän yhteistä puhuttavaa, mutta suurimman osan kanssa ei vain ole mitään puhuttavaa.

Työpaikoilla pitäisi pystyä kuitenkin luomaan jonkinlainen keskusteluyhteys niihinkin, joiden kanssa ei ole samalla aaltopituudella. Koulussa on ollut helpompi olla, koska opiskelu on minulle helppoa, ja koulussa kerrotaan selkeästi, mitä pitää tehdä, että saisi kurssit suoritettua. Lisäksi siellä on enemmän vastuussa vain itselle siitä, mitä tekee, töissä pitää tehdä enemmän yhteistyötä ja oma työ vaikuttaa paljon myös muiden työhön.









Autismi- ja Aspergerliiton Ikääntyminen autismin kirjolla -projekti on koonnut yksien kansien väliin kaksikymmentäyksi pienoismuistelmaa Minun tarinani - kertomuksia autismin kirjolta, joissa kerrotaan, millaista on ollut elää Aspergerin oireyhtymän kanssa. Tarinat ovat eri ikäisten autismin kirjon ihmisten tai heidän omaistensa kirjoittamia ja kirja on kuvitettu kuvataiteilija Tuuli Aution vesiväritöillä. Kirjan voi tilata itselleen tai edustamalleen organisaatiolle postikulujen hinnalla osoitteesta info[at]autismiliitto.fi.
Lähetä kommentti