ASSIUUTISIA

NYT LUETAAN...

maanantai 7. syyskuuta 2015

Poikani tarina


Autismista olin kuullut ja lukenut, mutta Asperger-sana oli minulle aivan uusi. Tutkin asiaa jo ennen kuin poikani sai Asperger-diagnoosin. 
 
Olin epäillyt sitä jo pitkän aikaa, mutta varmuutta ei ollut vielä saatu. Ennen diagnoosia siis epäilin koko ajan, että pojallani on Asperger, ja kun tutkin lisää ja lisää asiaa, epäilyni saivat vahvistusta. Ta- vallaan helpotuin tiedosta ja toisaalta mietin, että miksi minun poikani? Mietin, jos synnytyksessä tapahtui jotakin, joka johti siihen, että pojastani tuli Asperger.

Elämä pojan kanssa on ollut sekä iloa, että surua. Välillä on onnistumisen hetkiä ja välillä taas mennään takapakkia, eli vähän niin kuin vuoristorataa! Olen yrittänyt ymmärtää poikani käytöstä, mutta välillä se on vaikeaa, koska pojan tunteita on vaikea ”lukea”. Se on yllättänyt, että poikani muistaa ulkoa aika paljon asioita esimerkiksi urheilusta ja tutkii joka alalta tietoja. Tuntuu, että hänellä on pohjaton tiedonhalu! 
 
Mieheni on tukenut ja välillä taas halunnut luovuttaa, koska hänelle asia on vielä vaikeampi ymmärtää, sillä hän on kotoisin eri kulttuurista. Pojan sosiaalityöntekijä on myös auttanut ja sanonut, että voin aina soittaa hänelle, jos joku asia mietityttää. Myös pojan sekä minun kanssani keskustelleet lääkärit ovat omalta osaltaan tukeneet tässä asiassa. Myös täytyy mainita Kulosaaren toimintakeskus, jossa on aivan ihana tunnelma ja ihanat ihmiset. Poikani oli sielläkin jonkin aikaa.

Olen huolissani pojastani koko ajan ja vielä enemmän tietysti, koska hän on aivan ”erityinen” minulle. Mietin, miten hän tulee pärjäämään elämässä. Hänen oli pakko lopettaa opiskelu ja on nyt ollut kotona jo vuoden. Toiveita on kyllä, että hän voisi jatkaa joku päivä, näin lääkäri tote- si. Se antaa tietysti toivoa. Asuminen on myös yksi huoli, se että saako hän tukiasunnon ja miten hän pärjää silloin, kun me emme mieheni kanssa ole auttamassa.

On niin paljon asioita, joissa hän tarvitsee apua ja tukea. 
 

..jatkuu

Autismi- ja Aspergerliiton Ikääntyminen autismin kirjolla -projekti on koonnut yksien kansien väliin kaksikymmentäyksi pienoismuistelmaa Minun tarinani - kertomuksia autismin kirjolta, joissa kerrotaan, millaista on ollut elää Aspergerin oireyhtymän kanssa. Tarinat ovat eri ikäisten autismin kirjon ihmisten tai heidän omaistensa kirjoittamia ja kirja on kuvitettu kuvataiteilija Tuuli Aution vesiväritöillä. Kirjan voi tilata itselleen tai edustamalleen organisaatiolle postikulujen hinnalla osoitteesta info[at]autismiliitto.fi.

Ei kommentteja: