ASSIUUTISIA

NYT LUETAAN...

tiistai 15. syyskuuta 2015

Mitä kertoisit ajasta ennen diagnoosia ja sen jälkeen?


Kuten sanoin, tunsin yhteenkuuluvaisuutta ja olin vähän surullinenkin elämästäni. Enää en koe olevani avun ulottuvissa, enkä ehkä tarpeessakaan. Olen vain ihmetellyt, miksi niin moni ihminen suhtautuu minuun vihamielisesti, oma äitini ja sisarukseni mukaan lukien. Työpaikoilla on ollut vaikeaa, usein jopa lääkäreistä voi aistia suunnattoman inhon persoonaani kohtaan. Sen kanssa on elettävä.

Miten elämäsi muuttui?

Ei mitenkään, olin niin vanha jo tämän havaitessani ja havahtuessani asiaan. Ehkä itsetuntemus ja sallivuus ovat hiukan lisääntyneet. Ymmärrän nyt itseäni, vaikka ympäristö ei. Olin monille aika vihattu työkaveri, se lisäsi eristäytymistä ja ulkopuolisuuden tunnetta. Viha ei tullut järkevistä syistä, olin aina ystävällinen ja neuvoin, jos osasin. En vaan saanut kontaktia aikaiseksi ja se herätti ihmisten vastenmielisyyden. Tosin oli muutama hyväkin työkaveri ainakin nuorena. Ja paras ystäväni on pysynyt rinnalla 25 vuotta, vaikka onkin saanut täyslaidallisia korvilleen ja silmilleen. Onhan sekin jotain. Ystävän kanssa on puhuttu Aspergerista ja hän on samalla kannalla, epäilee minun olevan assi. Olen aina kokenut olevani yksinäinen ja inhottu.


Autismi- ja Aspergerliiton Ikääntyminen autismin kirjolla -projekti on koonnut yksien kansien väliin kaksikymmentäyksi pienoismuistelmaa, joissa kerrotaan, millaista on ollut elää Aspergerin oireyhtymän kanssa. Kirjassa on myös syvemmin autististen ihmisten tarinoita.
Tarinat ovat eri ikäisten autismin kirjon ihmisten tai heidän omaistensa kirjoittamia ja kirja on kuvitettu kuvataiteilija Tuuli Aution vesiväritöillä. Kirjan voi tilata itselleen tai edustamalleen organisaatiolle postikulujen hinnalla osoitteesta info[at]autismiliitto.fi.

Minun tarinani - kertomuksia autismin kirjolta: http://www.autismiliitto.fi/files/1625/MinunTarinani_nettiPDF.pdf
Lähetä kommentti