ASSIUUTISIA

NYT LUETAAN...

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Tukeva ja kannustava ohjaus

Rangaistus on tehotonta pitkällä aikavälillä. Tukahdetettu käytös usein uusiutuu tai korvautuu vielä vaikerammalla käytöksellä varsinkin autimissa.

Rangaistus aiheuttaa lapselle vaikeita lisäoireita, kuten pelkoa. Pelokas lapsi ei pysty oppimaan ja menettää luottamuksen hoitajiinsa. 

Rangaistus ei opeta lapselle mitä pitäisi tehdä. Tämä on erityisen ongelmallista autismissa, jossa lapsi ei ole tietoinen korvaavista oppimisstrategioista.  Tämä saattaa johtaa lapsen ilmaisun ja viestinnän täydelliseen tukahduttamiseen. 

Rangaistus voi oikeuttaa kivun aiheuttamisen muille. Fyysinen rangaistus, huutaminen, eristäminen ja kiinnipitely voivat sinänsä oikeuttaa kipua tuottavat menetelmät. Kun otamme nämä keinot käyttöön, myös oikeutamme ne. 

Mitä enemmän rankaisemme, sitä helpompaa on puolustaa rankaisua. Myös kovat äänet voivat olla yhtä kivuliaita autisteille, jotka ovat yliherkkiä äänille. Rangaistus voi kohdistaa väkivaltaa rankaisun toteuttajaa vastaan. 

Tavallinen reflektio kivun tuottajaan on aggressio, myös niille joilla ei ole autismia. Autistisella lapsella voi olla matalampi tai korkeampi kipukynnys, joka tekee rangaistuksen epäeettiseksi tai tehottomaksi. 

Rangaistus voidaan markkinoida myös ”hoitona” kuten kiinnipito, vaikka sitä käytetään nimenomaan haastavan käytöksen taltuttamiseen. Tämä on epäeettinen ja sinänsä tuomittava rankaisumalli, joka tuottaa eritystä kärsimystä autisteille, joilla on kosketushäiriö.



Williams, D. 1(996). Autism: An Inside-Out Approach. Jessica Kingsley, London.
Lähetä kommentti