Hyvä käytäntö on yhdistää koulutuksellinen tavoite toivottuun sosiaalisen toiminnan tavoitteeseen. Oppimisessa tulisi painottaa laatuun, eikä määrään. Häiriökäyttäytymiseen johtaa usein liian suuri kognitiivinen kuormitus, josta seurauksena voi olla ahdistusta. Tikapuut oppimisessa on tärkeät. Kukin askelma tulee nousta tarkoituksenmukaisesti.
Tiedon aukot tulee täyttää, jotta oppiminen olisi merkityksellistä. Jos jonkun taidon oppiminen on tärkeää, silloin myös harjoitteleminen, niin että sen osaa kunnolla. Toiminnan pitää olla mielekästä ja arvokasta lapsen kehitykselle.
Taitojen vahvistaminen on kehityksen avain. Haastava käytös voidaan korvata uutta oppimalla. Lapsi voi olla jumitunut asiaan, joka nostaa hänen agressioitaan. Jos on kysymys asiasta, jolle hän ei mahda mitään, voidaan koulutuksella kiinnittää lapsen huomio positiivisiin vaihtoehtoihin, joihin hän voi ympäristössään vaikuttaa.
Tämä ei tarkoita, että lapsen alkuperäistä agression aiheuttajaa vähäteltäisiin, vaan vahvistetaan lapsen käytöstä positiivisella, rakentavalla vaihtoehdolla. Monet ongelmat johtuvat puutteellisista kommunikaatiotaidoista.
Valintatilanteessa voi olla vaikeaa muodostaa omaa mielipidettä asiasta. Tuolloin vaikeaa sanoa kyllä tai ei. Vaikeampaa voi olla kuitenkin sanoa, "en tiedä" tai "en ymmärrä". Tämä saattaa johtaa haastavaan käytökseen. Tuolloin tulisikin lasta harjoittaa viestittämään epävarmuuttaan sosiaalisesti hyväksytyllä tavalla.
Taitojen vahvistaminen on kehityksen avain. Haastava käytös voidaan korvata uutta oppimalla. Lapsi voi olla jumitunut asiaan, joka nostaa hänen agressioitaan. Jos on kysymys asiasta, jolle hän ei mahda mitään, voidaan koulutuksella kiinnittää lapsen huomio positiivisiin vaihtoehtoihin, joihin hän voi ympäristössään vaikuttaa.
Tämä ei tarkoita, että lapsen alkuperäistä agression aiheuttajaa vähäteltäisiin, vaan vahvistetaan lapsen käytöstä positiivisella, rakentavalla vaihtoehdolla. Monet ongelmat johtuvat puutteellisista kommunikaatiotaidoista.
Valintatilanteessa voi olla vaikeaa muodostaa omaa mielipidettä asiasta. Tuolloin vaikeaa sanoa kyllä tai ei. Vaikeampaa voi olla kuitenkin sanoa, "en tiedä" tai "en ymmärrä". Tämä saattaa johtaa haastavaan käytökseen. Tuolloin tulisikin lasta harjoittaa viestittämään epävarmuuttaan sosiaalisesti hyväksytyllä tavalla.
Clarke, D. J. (1995) Physical treatments.Teoksessa S.G. Read (Toim.) Clinical Learning Disability Psychiatry, Saunders, London
Clarke, D. J. (1999) Bioligical aspects of challenging behaviour. Teoksessa J. Porter (toim.) Challenging Behaviour and Learning Difficulties, Module 11. The University of Birmingham, Birmingham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti