toimenpiteitä ja niihin ryhtymisen perusteita.
Keskeisintä oli luoda systeemi, jonka avulla voidaan seurata lain toteutumista. Lastensuojelulaitoksista ei koota lainkaan yhtenäistä tiedostoa. Vain järjestöjen ja yksityisten ylläpitämien laitosten ja perhekotien tiedot sisältyvät rekisteriin yksityisistä palveluntuottajista.
Lastensuojelun kehityksen tarkastelu tilastojen pohjalta on ongelmallista. Lastensuojelun tilastosarja katkesi 22 vuosiksi 1984 – 1990, jolloin lastensuojelutilastoa ei julkaistu.
Keskeisintä oli luoda systeemi, jonka avulla voidaan seurata lain toteutumista. Lastensuojelulaitoksista ei koota lainkaan yhtenäistä tiedostoa. Vain järjestöjen ja yksityisten ylläpitämien laitosten ja perhekotien tiedot sisältyvät rekisteriin yksityisistä palveluntuottajista.
Lastensuojelun kehityksen tarkastelu tilastojen pohjalta on ongelmallista. Lastensuojelun tilastosarja katkesi 22 vuosiksi 1984 – 1990, jolloin lastensuojelutilastoa ei julkaistu.
Kehitysvammahuollon lainsäädännön kehitystä 1852-1977
1852 Keisarillisen Majesteetin Armollinen asetus Yhteisestä waivaisholhouksesta Suomen Isoruhtinaan maassa. Tämä oli Suomen ensimmäinen sosiaalihuoltolaki.
1879 Vaivaishoitoasetus, huoltoapu ”köyhäinkassat”.
1922 Köyhäinhoitolaki joka määräsi kunnille kunnalliskotien rakentamisvelvollisuuden.
1927 Laki tylsämielisten hoitoa ja kasvatusta varten toimivien kunnallisten ja yksityisten laitosten valtionavustusta. Taattiin valtion osuus laitoksen perustamiskustannuksiin ja opettajien palkkaamiseen ja tarkemmin määrättyihin menoihin.
1936 Lastensuojelulaki. Turvattomien vammaisten ja vajaakykyisten lasten huolto tuli kunnan tehtäväksi.
1946 Invalidihuoltolaki. Valtion ja kunnan sosiaalilautakunnan tehtäväksi tuli järjestää toimintakykyisyyttä lisäävät palvelut henkilölle, jolla on ruumiinvamman tai tarkemmin määritelty jatkuva sairaus.
1956 Huoltoapulaki. Kunnan tuli järjestää puutteeseen joutuneen elatus ja hoito, muun muassa tarvittavat terveydenhuoltopalvelut, vamman vuoksi tarpeelliset apuvälineet ja tarvittava erikoishoito; huoltoavun muotoja olivat kotiavustus, hoito yksityiskodissa ja laitoshoito.
1958 Vajaamielislaki. Kuntien velvollisuudeksi tuli järjestää vajaamielisten asukkaiden hoito. Määrättiin määräsuuruinen valtionosuus hyväksyttyihin avustuksiin lähinnä laitoshuoltoon ja päivätoimintaan.
1977 Kehitysvammalaki. Kehitysvammahuolto tuli kunnalliseksi tehtäväksi: periaatteina olivat erityishuoltopalveluiden toissijaisuus, erityishuollon järjestäminen piireittäin, säädökset yksilöllisestä erityishuolto-ohjelmasta, laajat mahdollisuudet toiminnan ja palveluiden kehitykselle.
Lähteet
Harjula Minna (1996). Vaillinaisuudella vaivatut. Vammaisuuden tulkinnat
suomalaisessa huoltokeskustelussa 1800 -luvun lopulta 1930 -luvun lopulle. Hakapaino
Oy, Helsinki.
Kaski Markus & Manninen Anja, Mölsä P. Pihko Helena (1998).
Kehitysvammaisuus. WSOY, Porvoo.
Nygård Toivo (1998). Erilaisten historiaa. Marginaaliryhmät Suomessa 1800-luvulla ja
1900-luvun alussa. Atena, Jyväskylä
Pulma Panu & Turpeinen, Oiva (1987). Suomen lastensuojelun historia. Kouvolan
kirjapaino, Kouvola.
Pösö Tarja (1993). Kolme koulukotia. Acta Universitas Tamperensis ser A vol 388.
Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto, sosiaalipolitiikan laitos, Tampere
Susanna Leppänen (2010) Kehitysvammainen lapsi lastensuojelussa. Jyväskylän yliopisto.
Toikko Timo (2005). Sosiaalityön ideat. Johdatus sosiaalityön historiaan. Vastapaino,
Tampere.
Vehmas Simo (2005). Vammaisuus, johdatus historiaan, teoriaan ja etiikkaan. Tammerpaino, Tampere.
Viitapohja Kari (2004)(2009). Kehitysvammahuollon tietopankki
http://www.saunalahti.fi/kup/kirjat/yleishis.htm
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti