"Vapaaehtoiset sterilisaatiot"

Lähes välittömästi pakkosterilointilain säätämisen jälkeen alkoi arvostelu sen tehottomuudesta. Vuoden 1939 loppuun mennessä oli annettu noin neljäsataa sterilointimääräystä ja seitsemänkymmentä sterilointilupaa. 

Uuden tutkimustiedon mukaan Suomessa oli kuitenkin yli 31 000 ihmistä, joita laki koski. Siksi vuonna 1950 tuli voimaan uusi laki, jonka tavoitteena oli kasvattaa pakkosterilointien määrää.

Uudessa laissa oikeus sterilointialoitteen tekemiseen annettiin kaikille valtion tai kunnan palveluksessa oleville lääkäreille. Valitusoikeus poistettiin. Mahdollisuutta vapaaehtoiseen sterilisaatioon laajennettiin. Vuoden 1950 jälkeen sen saattoi saada eugeenisen syyn lisäksi myös sosiaalisesta syystä, tilanteessa, jossa ihminen ei ”ilmeisesti” ole kykeneväinen huolehtimaan lapsestaan. On mahdollista, että lakia on käytetty esimerkiksi niin, että laitoksesta tai vankilasta pois päästäkseen oli suostuttava ”vapaaehtoisesti steriloitavaksi”.