"Lapsista tulee näyttelyesineitä, aikuisten psyykkisiä jatkeita. Heihin investoidaan aikaa ja rahaa, mutta panostuksesta odotetaan moninkertaisia voittoja, joita mitataan maineessa ja rahassa", kirjoittaa lastenpsykiatri Jari Sinkkonen Duodecim-lehdessä.
Sinkkosen mukaan aikuisten kontrollipyrkimykset voivat estää lapsen kypsymistä.
Toinen vaara liittyy murrosikään ja seksuaalisuuteen, jolloin ihmelapsen täytyisi pystyä sisällyttämään luovuuteensa seksuaalisuuden mukanaan tuomat tunteet ja aistimukset. Tämän vaikeudesta todistaa esimerkiksi se, että useimmista lapsineroista tai -tähdistä ei kuulla murrosiän jälkeen mitään.
Elokuvan lapsitähtien suosio perustuu ainakin osin viehättävään ulkonäköön, joka muuttuu murrosiässä. Samalla murenee lapsen suosion perusta.
Sinkkosen mukaan elokuvien lapsitähdet ja television kykyjenetsintäohjelmissa menestyneet lahjakkuudet joutuvat kovan kuormituksen alle. Lapsen kypsymätöntä mieltä ei ole luotu kestämään supertähteydestä seuraavia paineita.
Sinkkonen selittää esimerkiksi monien Hollywoodin entisten lapsitähtien ajautumista huumekierteeseen sillä, että mikään tavallisen elämän tapahtuma ei aiheuta samanlaisia hyvän olon tunteita kuin kirkuvat fanit, loistohotellit, loputtomat haastattelut ja poseeraukset.
"Tyhjyyttä on täytettävä huumeilla, joiden avulla voi kemiallisesti tuottaa samantapaisen hyvänolontunteen."
Sinkkosen mielestä lapsitähti tarvitsisi ympärilleen suuren määrän aikuisia, jotka suojelisivat häntä riistolta ja hyväksikäytöltä.
Ongelmia seuraa herkästi myös siitä, jos jalustalle nostettu lapsi ei ole lapsuutensa aikana oppinut normaalielämän taitoja tai valmiuksia.
"On tuskin mitään surullisempaa kuin entinen lapsitähti, joka ei ole koskaan selvinnyt tavalliseen arkielämään vaan yrittää epätoivoisesti puhaltaa eloa sen sammuneeseen hehkuun", Sinkkonen toteaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti