Välillä on hyvä unohtaa itsensä...

Välillä tekee hyvää unohtaa itsensä ja siirtää
ongelmat mappi ö:hön ja löytää jotakin tekemistä joka antaa
tilaisuuden unohtaa, mutta myös uusia voimavaroja. En tiedä miksi
haluat unohtaa käsityöt - ilmeisesti ne ovat kuitenkin rakkaita
sinulle - yhtälailla musiiki lapselleni tai valokuvaus itselleni.

Mutta mitä sanoisin - itsellänikin on ollut samanlaisia tuntemuksia
niin viimeksi tämän lapseni diagnoosin, hoidon ja
kuntoutuksen osalta. Sitä ennen koin työpaikkakiusaamista pomoni
osalta, mutta onneksi pomo lähti ja työasiat on paremmassa reilassa.
Katkeruuden, vihan ja voimattomuuden tunne ovat ihmisen luonnollista
puolustusmekanismia tälläisissä tilanteissa. Itse olen pystynyt
irtautumaan tästä itseäraastavasta tunteesta, jota ei voi
yhteiskunnassamme kanavoida terveeseen voimankäyttöön - niinkuin
primitiiviyhteisössä.

Niin miten - aivan kuin sinä - asettumalla henkisesti tälläisten
pikkusielujen yläpuolelle. Se helpottaa myös antamaan anteeksi ja
unohtamaan kärsityt vääryydet. Tämä viimeinen on kuitnkin kaikkein
vaikeinta. Minua on auttanut Nelson Mandelan esimerkki - kuinka mies,
joka on istunut vihamiestensä vankina 30 vuotta pystyy antamaan
anteeksi kiduttajilleen - se on ollut se salaisuus, jolla Nelson on
henkisesti ehjänä noussut - vankityrmästä täyteen elämään vielä
80v-vanhuksena. Katkeruus olisi hänet jo kauan sitten nitistänyt.

Henkisesti olemme itse kaikkein suurin vihollinen itsellemme!

Empä osaa muuta sanoa hyvä ystävä - toivottavasti näistä sanoista on
jotain apua ja helpotusta tilanteessasi. Mutta kuten olet viisaasti
todennut "Ihminen on itse ongelmiensa paras asiantuntija". Mutta
tärkeää on ettei tarvitse olla yksin mielipiteittensä kanssa.