ASSIUUTISIA

NYT LUETAAN...

maanantai 17. lokakuuta 2016

Asperger-käsitteen yleistyminen

Ishikawan ja Ichihashin mukaan käsitettä Aspergerin oireyhtymä käytti alun perin saksalainen lääkäri Gerhard Bosch. Bosch toimi vuosina 1951–1962 psykiatrina Johann Wolfgang Goethe yliopistossa Frankfurt am Mainissa. 

Vuonna 1962 Boch julkaisi monografian viidestä henkilöistä, joilla oli todettu laaja-alainen kehityshäiriö. Työ käännettiin englanniksi kahdeksan vuotta myöhemmin. Se oli ensimmäisiä saksankielisiä autismi-tutkimuksia ja se saavutti mielenkiintoa myös saksalaisen kielialueen ulkopuolella.

Hollantilainen Van Krevelen vertaili vuonna 1963 Kannerin ja Aspergerin oireyhtymiä englanninkielisessä artikkelissaan On the relationship between early infantile autism and autistic psychopathy. Van Krevelen julkaisi aiheesta uuden artikkelin vuonna 1971, jossa päätyi siihen, että Aspergerin oireyhtymällä on huomattavasti parempi ennuste kuin Kannerin oireyhtymällä.

Vuonna 1979 brittiläinen National Autistic Society julkaisi Communication-lehdessään käännöksen Hans Aspergerin Sveitsissä vuonna 1977 pitämästä saksankielisestä luennosta.

Brittiläinen psykiatri Lorna Wing otti käyttöön "Asperger's syndrome"- käsitteen englanninkielisessä julkaisussaan vuonna 1981. Wing päätti nimetä autistisen psykopatian uudelleen, koska oireyhtymän alkuperäinen nimi oli alkanut herättää vääriä mielleyhtymiä. Sanalla psykopatia oli ryhdytty viittaamaan yleiskielessä narsistiseen persoonallisuushäiriöön ja sosiopatiaan.

Koska Wing ei ollut tietoinen Grunja Suharevan työstä, hän luuli Hans Aspergeria oireyhtymän keksijäksi ja nimesi oireyhtymän Aspergerin syndroomaksi. Wing näki, että Aspergerin oireyhtymän kuuluu autistisiin häiriöihin. Wingin julkaisu toi uuden diagnostisen konseptin amerikkalaiseen psykiatriaan, joka nimesi sen yksinkertaisesti Aspergeriksi. Näin Aspergerista tuli osa autismin kirjoa.

Wingin tapaustutkimus käsitteli viittä henkilöä, jotka hän oli diagnosoinut aspergerinsyndroomaisiksi. Wingin kuvaamille henkilöille olisi myöhempien diagnoosikriteerien perusteella kuitenkin annettu Kannerin oireyhtymä -diagnoosi, koska heillä oli merkittävää yleistä viivästyneisyyttä kielellisessä ja kognitiivisessa kehityksessä.

Asperger, H. (1979), Problems of Infantile Autism. Communication, 13, 45–52. (Lecture given at Fribourg, Switzerland on 13 March 1977). Asberger Syndroom Literatuurlijst. drs. J.H. Jessurun.
Bosch G (1970). Infantile autism – a clinical and phenomenological anthropological investigation taking language as the guide. Berlin: Springer.
Bölte S, Bosch G. "Bosch’s Cases: a 40 years follow-up of patients with infantile autism and Asperger syndrome" (PDF). Journal of Psychiatry. Viitattu 2007-08-20.
Arn van Krevelen 1963: On the relationship between early infantile autism and autistic psychopathy. Acta Paedopsychiatria 30. s. 303–323.
D. Arn van Krevelen. Early infantile autism and autistic psychopathy. Journal of Autism and Childhood Schizophrenia 1971 Jan–Mar;1(1):82–86. S. 84.
McPartland J, Klin A (2006). "Asperger's syndrome". Adolesc Med Clin 17 (3): 771–88. doi:10.1016/j.admecli.2006.06.010 (inactive 2015-01-01). PMID 17030291.
Wing L (1981). "Asperger's syndrome: a clinical account". Psychol Med 11 (1): 115–29. doi:10.1017/S0033291700053332. PMID 7208735. Viitattu 2007-08-15.
Lähetä kommentti