Ensimmäiset systemaattiset määrittelyt Aspergerin diagnoosista julkaisivat Tantam (1988) Englannissa, Gillberg ja Gilbert Ruotsissa (1989), sekä Szatmari, Bartolucci ja Bremmer (1989) Pohjois-Amerikassa. Aspergerin diagnostiset kriteerit määritteli Gillberg and Gillberg vuonna 1989 ja Szatmari esitti omat kriteerinsä vuonna 1989.
Aspergerin tutkimukset saatiin laajemmin yleiseen tietoisuuteen kun saksalais-brittiläinen kehityspsykologi Uta Frith, joka oli aiemmin tutkinut Kannerin autismia, käänsi Aspergerin alkuperäisen työn englanniksi vuonna 1991. Se julkaistiin hänen toimittamassaan teoksessa Autism and Asperger Syndrome.
Aspergerista tuli kansainvälinen diagnoosi vuonna 1992, kun se liitettiin WHO:n diagnostisen käsikirjan, International Classification of Diseases (ICD-10) 10. painokseen. Vuonna 1994 se hyväksyttiin myös Amerikan Psykiatrisen yhdistyksen DSM-IV käsikirjaan nimellä Asperger's Disorder. Diagnostiset kriteerit olivat hyvin samankaltaiset molemmissa tautiluokituksissa, mutta yhdysvaltalainen kriteeristö asetti diagnoosin edellytykseksi, ettö oireyhtymä aiheuttaa merkittävää haittaa useammalla elämänalalla.
Suharevasta tuli kansainvälisesti kuuluisa vasta vuonna 1996, kun brittiläinen lastenpsykiatri Sula Wolff käänsi hänen 1920-luvulla ilmestyneen artikkelinsa saksasta englantiin, joka oli syrjäyttänyt saksan tieteen valtakielenä.
Suomessa yleinen tietoisuus Aspergerin oireyhtymästä ja mielenkiinto sitä kohtaan alkoivat kasvaa 1990-luvulla. Kesti kuitenkin kauan, ennen kuin tieto Aspergerin oireyhtymän neurologisesta pohjasta tavoitti kaikki alan ammattilaiset, minkä vuoksi monet psykiatrit pitivät Aspergerin oireyhtymää vielä 1990-luvulla ”kiisteltynä ilmiönä”.
Viimeisimmässä DSM-5 diagnostisessa käsikirjassa, joka julkaistiin toukokuussa 2013, Aspergerin oireyhtymä poistui omana diagnoosinaan, ja siitä tuli autismikirjon häiriö. Yhdysvalloissa diagnoosi perustuu nyt kliiniseen yksilölliseen havaintoon.
ASSIUUTISIA
NYT LUETAAN...
-
Lapsen käytöstä voidaan pitää haastavana kun, Käytös ei vastaa tilannetta, tai sopimaton ottaen huomioon lapsen iän, tilanteen ja kehitys...
-
Suurin osa inhimillistä viestintää on sanatonta. Kuitenkin autistisen lapsen on vaikeaa ilmaista itseään elein ja ilmein. Puhumattomuus, ...
-
Katsekontaktiin liittyvää motivaatiota on tutkittu myös mittaamalla aivojen etuosien aivosähkökäyrästä alfataajuisen (8–13 Hz) aktiviteetin...
-
Katsesuunnan analysointi tapahtuu aivoissa rinnakkain muun kasvoihin liittyvän informaation prosessoinnin kanssa. Tähän kasvojen ja katseen...
-
Ilman rakkautta vauvasta tulee psykopaatti on vanha freudilainen käsitys. Siksi psykiatreja kiinnostaa potilaansa varhaislapsuus. Tämä käsit...
-
Kun meritulppi löytää soivan alustan se asettuu paikalleen ja syö aivonsa. Merituppi on hyvin putkimainen merieläin, joka asuu koralliriut...
-
Katsekäyttäytymisen vaikeuksilla on merkittävä rooli autismin sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmissa. Tuorein tutkimuskirjallisuus tukee a...
-
Haastava käytös yhdistetään myös ympäristötekijöihin. Väenpaljous voi tuntua ahdistavalta, sillä autistiset ihmiset tarvitsevat enemmän tila...
-
Autismin määrittelyyn liittyy lapsen rutiininomainen käytös. Tämä ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteistä, sillä monasti rutiinit on omaksu...
-
Autismi on kehittyvän keskushermoston häiriö, joka geneettisestä ja neurobiologisesta taustastaan huolimatta diagnosoidaan käyttäytymisen p...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti