ASSIUUTISIA

NYT LUETAAN...

tiistai 18. lokakuuta 2016

Autismi ja Asperger yhtenäiseksi diagnoosiksi

Ensimmäiset systemaattiset määrittelyt Aspergerin diagnoosista julkaisivat Tantam (1988) Englannissa, Gillberg ja Gilbert Ruotsissa (1989), sekä Szatmari, Bartolucci ja Bremmer (1989) Pohjois-Amerikassa. Aspergerin diagnostiset kriteerit määritteli Gillberg and Gillberg vuonna 1989 ja Szatmari esitti omat kriteerinsä vuonna 1989.

Aspergerin tutkimukset saatiin laajemmin yleiseen tietoisuuteen kun saksalais-brittiläinen kehityspsykologi Uta Frith, joka oli aiemmin tutkinut Kannerin autismia, käänsi Aspergerin alkuperäisen työn englanniksi vuonna 1991. Se julkaistiin hänen toimittamassaan teoksessa Autism and Asperger Syndrome.

Aspergerista tuli kansainvälinen diagnoosi vuonna 1992, kun se liitettiin WHO:n diagnostisen käsikirjan, International Classification of Diseases (ICD-10) 10. painokseen. Vuonna 1994 se hyväksyttiin myös Amerikan Psykiatrisen yhdistyksen DSM-IV käsikirjaan nimellä Asperger's Disorder. Diagnostiset kriteerit olivat hyvin samankaltaiset molemmissa tautiluokituksissa, mutta yhdysvaltalainen kriteeristö asetti diagnoosin edellytykseksi, ettö oireyhtymä aiheuttaa merkittävää haittaa useammalla elämänalalla.

Suharevasta tuli kansainvälisesti kuuluisa vasta vuonna 1996, kun brittiläinen lastenpsykiatri Sula Wolff käänsi hänen 1920-luvulla ilmestyneen artikkelinsa saksasta englantiin, joka oli syrjäyttänyt saksan tieteen valtakielenä.

Suomessa yleinen tietoisuus Aspergerin oireyhtymästä ja mielenkiinto sitä kohtaan alkoivat kasvaa 1990-luvulla. Kesti kuitenkin kauan, ennen kuin tieto Aspergerin oireyhtymän neurologisesta pohjasta tavoitti kaikki alan ammattilaiset, minkä vuoksi monet psykiatrit pitivät Aspergerin oireyhtymää vielä 1990-luvulla ”kiisteltynä ilmiönä”.

Viimeisimmässä DSM-5 diagnostisessa käsikirjassa, joka julkaistiin toukokuussa 2013, Aspergerin oireyhtymä poistui omana diagnoosinaan, ja siitä tuli autismikirjon häiriö. Yhdysvalloissa diagnoosi perustuu nyt kliiniseen yksilölliseen havaintoon.
Kuvassa englantilainen autismitutkija Uta Frith Royal Society Women in Science -tapahtumassa lokakuussa 2013  



 
Uta Frith (ed.): Autism and Asperger Syndrome. Cambridge University Press 1991.

Mattila ML (2007). "An epidemiological and diagnostic study of Asperger syndrome according to four sets of diagnostic criteria". Journal of the American Academy of Child and Adolescent Psychiatry 46 (5): 636–46. doi:10.1097/chi.0b013e318033ff42. PMID 17450055.

Ryan 1992: Treatment-resistant chronic mental illness: Is it Asperger’s syndrome?. Hospital and Community Psychiatry 43, 807–811

Taina Nieminen-von Wendt, Lennart von Wendt, Anne Avellan, Pekka Tani: Aspergerin oireyhtymä, kliininen kuva, diagnostiikka ja kuntoutus. Osa 1.Yleislääkäri 3/2007.

Wallis C. "A powerful identity, a vanishing diagnosis", New York Times, 2009-11-02. Wikimedia Commons ja Wikipedia
Lähetä kommentti