Kaikki asiat piti osoittaa samassa järjestyksessä joka kerta. Puistossa oli omat reitit ja osoittelut. Ne käytiin läpi kerta toisensa jälkeen. Jos hänelle näytti jotain uutta, se ei kiinnostanut. Esku siirteli tavaroita eri asentoihin ja kierteli ympäri katsellen niitä uudestaan ja uudestaan.
Vanhin sisaruksista oli varma, että veljestä tulisi vielä suuri taiteilija. Viivästyneen puheen vuoksi Esku aloitti puheterapian. Minulle sanottiin, että jotain outoa pojassa on, mutta ei oltu varmoja, mitä... Autistisia piirteitä löytyi neljävuotiaana tutkimuksissa, mutta ne kuulemma voisivat lieventyä, kun puhe rupeaa tulemaan. Että puheenkehitys tässä nyt suurin ongelma on. Ja tietysti silloin olikin niin. Sinä kesänä, kun Esku täytti viisi vuotta, alkoi sanoja tulla vauhdilla.
Aluksi kaikki näyttikin menevän parempaan suuntaan. Ennen 7 ikävuotta poika puhuikin jo lauseita ja kyseli paljon. Alkoi tulla yhä toistavampaa puhetta, samoja kysymyksiä... Jos päivittäin tapahtuvista asioista jokin sujuikin vähän eri tavalla, oli raivari taattu.
Puista junarataakin oli vaikea enää koota, kun samoja osia oli monia, ja poika muisti tarkalleen puun kuviosta, pienestä säröstä, värierosta tai jostain, mikä radan osa tuli mihinkin. Koko porukalla etsimme jotain käypää, mutta turhaan... Tavaran tiputtelu ikkunoista aiheutti huolta ja poika puhui itsekseen, käveli edestakaisin sekä hypähteli kummasti.
..jatkuu
Autismi- ja Aspergerliiton Ikääntyminen autismin kirjolla -projekti on koonnut yksien kansien väliin kaksikymmentäyksi pienoismuistelmaa Minun tarinani - kertomuksia autismin kirjolta, joissa kerrotaan, millaista on ollut elää Aspergerin oireyhtymän kanssa. Tarinat ovat eri ikäisten autismin kirjon ihmisten tai heidän omaistensa kirjoittamia ja kirja on kuvitettu kuvataiteilija Tuuli Aution vesiväritöillä. Kirjan voi tilata itselleen tai edustamalleen organisaatiolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti