.jpg)
Tai tuli tekstiviestejä, jotka sitten olivatkin kakkosluokkalaiseltani.
”Saanko mä olla kuuteen. Pliis.”
”Mikkksiiiiiii ei...”
Autistilapseni oli päässyt kympille, lisäopetukseen tavalliseen luokkaan. Olin vakuuttunut, että on tapahtunut jokin virhe ja minulle ilmoitetaan pian hyvin ikävään sävyyn, ettei lapseni voi olla tavallisessa koulussa tavallisessa luokassa ja että minun olisi pitänyt mainita hänen ”vaativan erityisen tuen ja autismiopetuksen tarpeestaan” erikseen eikä vain antaa lapseni täyttää hakukaavaketta kympille.
Nimitän tässä lastani Nemoksi, sillä merkitykseltään nimi sopii hyvin yhteen meille tapahtuneen kanssa. Nemo sai seitsemännellä ”potkut” jopa autismiluokalta haastavan käytöksen vuoksi. Opettaja sanoi, ettei hän voi taata Nemon turvallisuutta, koska tämä yrittää karata koulusta. Olen täysin vakuuttunut, että Nemo olisi myös karkuun päässyt, jos olisi todella yrittänyt, mutta silti olin kauhuis- sani jokaisen koulupäivän ajan. Minut kutsuttiin toistuvasti kouluun kesken opiskelujani, koska lapseni oli peräti kaatanut tuolin tai jopa viskannut lihapullan lattialle koti- taloustunnilla. Lyömisestä olin hyvin hämmästynyt, sillä kotona hän ei lyönyt ketään.
..jatkuu
Autismi- ja Aspergerliiton Ikääntyminen autismin kirjolla -projekti on koonnut yksien kansien väliin kaksikymmentäyksi pienoismuistelmaa Minun tarinani - kertomuksia autismin kirjolta, joissa kerrotaan, millaista on ollut elää Aspergerin oireyhtymän kanssa. Tarinat ovat eri ikäisten autismin kirjon ihmisten tai heidän omaistensa kirjoittamia ja kirja on kuvitettu kuvataiteilija Tuuli Aution vesiväritöillä. Kirjan voi tilata itselleen tai edustamalleen organisaatiolle postikulujen hinnalla osoitteesta info[at]autismiliitto.fi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti