Vahvistamalla ja palkitsemalla positiivisia käyttäytymismalleja, voidaan ehkäistä haastavan käyttäytymisen puhkeamista väkivaltaiseksi.
Vahvistaminen voi olla miellyttävä kokemus, tai poispääsy vaikeasta tilanteesta. Vahvistaminen voi ottaa monia erilaisia muotoja, kuten syötävät, sosiaalinen tunnustus, hauskanpito, tai toimintaa, joka voi palkita itse itsensä, kuten mieluisa harrastus.
On tärkeä todeta, että rakentavien toimintatapojen vahvistaminen on yksilöllistä. Vahvistamisen pitää olla merkityksellistä. Tämä saattaa sisältää toimintaa, tai kohteita, joita ei pidetä tavallisesti palkitsevina. Autistiset lapset eivät välttämättä koe palkitsevina asioita, jotka toimivat muilla lapsilla, kuten ylistys tai kontakti.
Pitää muistaa, että autismikirjon lapsen arvorakenne vaihtelee yksilöllisesti. On hyvä kehittää myös vahvistavien tekijöiden hierarkiaa. Sama vahvistaja saattaa menettää merkityksensä ajan kuluessa ja muuttua negatiiviseksi. Palkitsemisesta ei saa myöskään tulla itsetarkoitusta, jolloin sillä ei enää ole kasvatuksellista merkitystä. Täytyy myös varoa, ettei lapsi ala palkitsemisen toivossa käytöksellään ohjaamaan ohjaajaansa, jolloin vahvistaminen muuttuu manipuloivaksi.
Vahvistaminen voi olla myös negatiivista. Se ei kuitenkaan merkitse rangaistusta. Negatiivinen vahvistaminen on sitä, että ei anneta tehdä jotain mieluista. Rangaistus taas on sitä, että pakotetaan tekemään jotakin epämiellyttävää.
Williams, D. 1(996). Autism: An Inside-Out Approach. Jessica Kingsley, London.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti