Siinä missä 1990-luvun perhetyö kannusti vanhemmuuteen ja auttoi perheitä, 2000-luvun aikakausi vieroksuu erilaisuutta, hakee toistuvia huolenaiheita ja sivuuttaa vanhemmat. Jos perhe ei ole normaali, se on epänormaali, jolloin se on hajotettava. Käsityksen normaaliudesta määrittelee lastensuojeluväki. Mutta onko käsitys kapea ja elämälle vieras?
Johanna Hiitolan tulevassa väitöskirjassa sivutaan maahanmuuttajaperheitä. Huostaanottoa koskevissa oikeuden asiakirjoissa suhtauduttiin negatiivisesti siihen, että vanhemmat lapset auttoivat sisarusten hoidossa. Hiitola kysyykin, voiko vastuunotto nuoremmista sisaruksista olla vahingollista ja lapsen edun vastaista.
Ruotsissa tehty laaja sijaishuollon selvitys paljasti vakavia puutteita lasten kohtelussa. Olot sijaishuollossa saattoivat olla kotioloja kurjemmat. Suomessa vastaavaa selvitystä ei ole tehty. Kuitenkin esimerkiksi Kelan tutkimus viittaa siihen, ettei huostaanotto aina auta lasta.
Miten lastensuojelusta tuli kyttäämistä? ”Yksikin väärin perustein puoskaroitu huostaanotto on liikaa”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti