ASSIUUTISIA

NYT LUETAAN...

perjantai 5. joulukuuta 2014

Neuropsykiatrinen valmennussuhde

Autismin kirjon ihmiset hyötyvät neuropsykiatrian aktiivisesta ja ohjaavasta työskentelyotteesta sekä tiedon antamisesta. 

Kuntoutujan oman reflektiokyvyn varaan ei pidä laskea liikaa. Asioiden on liityttävä kiinteästi kuntoutujan elämään ja hänen kokemiinsa ongelmiin. Näitä alun perin hoitosuhteeseen ajateltuja periaatteita voidaan hyvin pitää myös neuropsykiatriseen valmennustyöskentelyyn soveltuvina.

Valmennus eroaa varsinaisiksi psykoterapioiksi määritellyistä menetelmistä, sillä siinä ei käsitellä syvällisesti mahdollisia psyykkisiä vaikeuksia. Valmennuksen tavoitteet ovat hyvin konkreettisia ja käytännönläheisiä ja valmentajan rooli on aktiivinen.

Valmentaja voi ehdottaa terapeuttia rohkeammin suoria ratkaisuja käytännön pulmiin. Neuropsykiatriseen valmennukseen sisältyy toki myös terapeuttisuutta, vaikka se ei olekaan varsinaisesti terapiaa. Suomalaiset neuropsykiatriset valmentajat ovatkin arvioineet, että työskentelyssä yhdistyy eri terapiasuuntausten menetelmiä osana valmennusta. Valmennusta ei voida rajata pelkästään ongelmien ratkaisuun keskittyväksi, vaan kuntoutujan elämäntilanne huomioidaan kokonaisvaltaisesti.

Psykoterapian ja valmennuksen käytännöissä on yhtäläisyyksiä. Molemmissa on tavoitteena auttaa ongelmien ratkaisemisessa ja omien voimavarojen hyödyntämisessä. Valmennus on siis hakenut aineksia psykoterapeuttisista suuntauksista. Toisaalta esitetyt ajatukset Asperger-psykoterapiasta sisältävät valmennusta lähestyvää käytännöllisyyttä ja motivaatioon keskittymistä.























Sihvonen J. (2011) Aikuisen Asperger-potilaan neuropsykiatrinen valmennus yksilökuntoutuksena. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2011;127(2):118-25

Ei kommentteja: