ASSIUUTISIA

NYT LUETAAN...

torstai 11. joulukuuta 2014

Ken toipuu autismista ja miten?

Ne, joilla autismin ydinoireet vähenivät muita aikaisemmin, pärjäsivät täysi-ikäisinä muita paremmin. Tulos saattaa liittyä taustalla piileviin geneettisiin eroihin. Nykytiedon mukaan geneettiset tekijät eivät ole pysyviä, vaan ympäristötekijät voivat vaikuttaa geenien aktivoitumiseen tai passivoitumiseen. Autismilla todennäköisesti on monia tekijöitä, joihin ei voida myöskään vaikuttaa. 

Puoltajan artikkelissa kuvatuissa tutkimuksissa huomattiin, etteivät parhaiten toipuneet olleet saaneet muita enempää autistisen käyttäytymisen vähentämiseen tähtäävää kuntoutusta. Tutkijat epäilevät kuitenkin, että kyse voisi olla siitä, että oikeanlaista kuntoutusta ei ole tähän asti osattu ajoittaa lapsen oikeaan kehitysvaiheeseen. Erilaisten kuntoutusmuotojen sopiva yhdistelmä voisi siis tuottaa tuloksia, jos vain tiedettäisiin, millaista kuntoutusta kannattaisi tarjota eri ikäkausina.

Opettajana olen todennut, että autismin kirjon oireisiin, vuorovaikutustaitojen kehittämiseen ja arjen hallintaan voidaan vaikuttaa tehokkaimmin asianmukaisella koulutuksella. Vaikka koulutuksella saadaan positiivisia tuloksia, sen vaikuttavuus pitkällä aikajaksolla on vielä epäselvä. Murrosikä, aikuisuus ja samaan aikaan yhteiskunnassa tapahtuva kehitys tuovat uusia haasteita. Vanhat oireet saattavat uusiutua ja uusia voi nousta esiin. Mahdollisuus tarvittaessa välivuoteen ja aikuisopintoihin hyödyttää erilaista oppijaa.

Monet autismin kirjon ihmiset kamppailevat voidakseen elää itsenäisesti, saadakseen ja säilyttääkseen opiskelu- tai työpaikkansa sekä luodakseen ystävyys- ja parisuhteita. Myöhemmällä iälläkin autismin kirjon ihminen hyötyy usein paremmin monipuolisista elinikäisen oppimisen mahdollisuuksista kuin stigmatisoivasta ”terapiasta”. Selviytymiseen epävarmassa ympäristössä vaikuttaa myös se, missä määrin yhteiskunnan asenteet ja palvelut tulevat poikkeavaa yksilöä vastaan.

Lordin tutkimusryhmän on tarkoitus seurata pidempään niitä, joiden oireet ovat vähentyneet eniten, jotta saataisiin tietää, onko väheneminen pysyvää. Samalla on hyvä muistaa, että myös autismioireiden kanssa voi elää hyvää elämää. Onnellisuus kun voi syntyä muistakin asioista kuin palkkatyöstä ja sosiaalisesta elämästä. Mikään ei ole pysyvää, ei välttämättä edes autismi. Kaikki voimme voimaantua ja elää ihanan elämän, jos vain voimme hyväksyä erilaisuuden keskuudessamme, sillä autismin kirjo on myös rikkaus.


Kirjallisuutta
Broberg A., Almqvis K., Tjus T. (2005) Kliininen lapsipsykologia. Edita Helsinki
Farley MA, McMahon WM, Fombonne E, Jenson WR, Miller J, Gardner M, et al. (2009) Twenty-year out- come for individuals with autism and average or near-average cognitive abilities. Autism Research 2(2): 109–118.
Fein Deborah et al (2013) Optimal Outcome in Individuals with History of Autism, Journal of Child Psychiatry, Vol. 54
Helt Molly et al. (2008) Can Children with Autism Recover? If So, How? Neuropsychology Review, Vol. 18, No. 4, pages 339–366.
Henninger Natalie A., Taylor Julie Lounds (2013) Outcomes in adults with autism spectrum disorders: a historical perspective Autism 2013 17: 103
Kanner L (1943) Autistic disturbances of affective contact. Nervous Child 2: 217–250.
Kanner L (1971) Follow-up study of eleven autistic children originally reported in 1943.
Journal of Autism and Childhood Schizophrenia 1(2): 119–145.
Kobayashi R, Murata T and Yoshinaga K (1992) A follow-up study of 201 children with autism in Kyushu and Yamaguchi areas, Japan. Journal of Autism and Developmental Disorders 22(3): 395–411.
Richler Jennifer (2013) Is It Possible to Recover from Autism? Scientific American Mind Vol 24, Nr 3

Julkaistu Puoltaja





Lähetä kommentti