ASSIUUTISIA

NYT LUETAAN...

lauantai 1. joulukuuta 2012

Yksinäisyys periyy perheeltä lapselle



Niina Junttila osoittaa väitöstutkimuksessaan, että lasten sosiaalinen kompetenssi ja yksinäisyys ovat luotettavasti mitattavissa jo alakouluvuosina. Tutkija kehitti ja validoi tarkoitukseen kouluympäristössä toimivat mittarit.

Yksinäisten vanhempien yksinäiset lapset
Junttila tarkasteli yksinäisyyden periytyvyyttä eli siirtymistä vanhemmilta heidän lapsilleen. Siirtymä tapahtunee suurimmaksi osaksi opittujen ja koettujen sosiaalisten tapojen ja käyttäytymissääntöjen, esimerkiksi kodin sisäisten vuorovaikutussuhteiden kautta, mutta myös perityillä ominaisuuksilla, kuten ujoudella ja alttiudella sosiaaliseen ahdistuneisuuteen lienee merkitystä koetun yksinäisyyden siirtymässä.

Väitöskirjassa ilmiötä tarkasteltiin ensin perheen sisäisenä kokonaisuutena eli molempien vanhempien yksinäisyyden siirtymänä heidän lapsilleen. Malli osoitti, että vanhemmat, jotka kokevat yksinäisyyttä, arvioivat oman kykynsä kasvattaa ja tukea lastaan muita heikommaksi. Nämä ennustivat edelleen lapsen heikompaa toverien arvioimaa sosiaalista kompetenssia ja vahvempaa yksinäisyyttä sekä toisaalta negatiivisempaa motivoitumista oppimiseen ja heikompia akateemisia taitoja.

Toisessa osatutkimuksessa yksinäisyyden periytyvyyden tarkastelu kohdistettiin äiti-tytär, äiti-poika, isä-tytär ja isä-poika yhteyksiin. Lapsen yhteistyötaitoja väliintulevana muuttujana käyttämällä yksinäisyyden todettiin siirtyvän sekä äideiltä että isiltä heidän tyttärilleen, muttei pojille.

Sosiaalinen yksinäisyys ja emotionaalinen yksinäisyys
Jo alakouluikäiset lapset kokevat suhteellisen pysyvää yksinäisyyttä. Sosiaalinen yksinäisyys eli itsensä kaveriporukasta ulkopuoliseksi kokeminen oli pysyvämpää kuin emotionaalinen yksinäisyys, jolla tarkoitetaan läheisen luotettavan ystävyyssuhteen puuttumisen aiheuttamaa ahdistavaa tunnetta.

Alakouluikäisillä lapsilla yhteys heikon sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden välillä oli vahva. Yläkouluun siirryttäessä yksinäisyys vahvistui vieläkin pysyvämmäksi. Jos nuori jäi ensimmäisen puolen vuoden aikana ilman kaveri- ja ystävyyssuhteita oli hän todennäköisesti yksinäinen myös tästä eteenpäin.

Samanaikaisesti nuorten yksinäisyys linkittyi sosiaaliseen ahdistuneisuuteen ja sosiaaliseen fobiaan, jotka molemmat rajoittavat nuoren arkipäiväistä sosiaalista toimintaa.

Sukupuolten välisissä tarkasteluissa nousi huolestuttavan selkeästi esille poikien kokema vahva emotionaalinen yksinäisyys. Koska yksinäisyydellä on useita vakavia ja kalliita seurauksia, olisi erityisesti poikien emotionaaliseen yksinäisyyteen kiinnitettävä huomiota jo silloin kun sen pysyvyys on alimmillaan - eli alakouluvuosina.

Lähetä kommentti